Torstaina lähdettiin kotiseudulleni Satakunnan sydämeen. Autossa ei ollut sentin senttiä ylimääräistä tilaa, sen verran oli tavaraa mukana. Ja meillä on vielä aika tilava perheauto. Tosin itselläni taisi olla viitisen paria kenkiä mukana, mutta kaikki tarpeeseen ja käytettyäkin niitä kaikkia tuli. Lapset on mummulareissuista aina aivan innoissaan, hyvä kun ruokapöydässä näen niitä siellä. Vauhtia ja leikkejä riittää.
Ehdittiin kyllä aikuisten kesken elokuviin, kummipojan synttäreille, koko perheen keilausturnaukseen ja vielä viettämään laatuaikaa isovanhempien ja siskon perheen kanssa. Lisäksi askarreltiin kutsukortteja. Sunnuntaina sitten hurautettiin Tampereen nurkille synttärijuhliin. Synttärijuhlista sitten taas kotiin Varsinaiseen Suomeen.
Nämä pääsiäisen ajokilometrit alkoivat vähän huonosti, sillä auton dvd-soitin sanoi sopimuksensa irti jo lähes kotipihassa. Mutta tästä huolimatta meillä kaikki matkat sujui hyvin, ehkä jopa paremmin kuin normaalisti. Apukuskin ja jatkuvan sisäkkövuoron lisäksi luin kirjan melkein alusta loppuun matkojen aikana. Tylsää kuskille, mutta lukemiseni on ollut niin hävettävän vähissä, että jostakin sitäkin aikaa on nipistettävä.
Eilen ahkeraa siivousta ja pyykinpesua. Vaikka tokihan sitä hommaa jäi vielä tälle päivälle ja oikeastaan sitä kai riittänee loppuelämäksi myös.
PS.
Anoppi on taas ihan sekaisin. Siitä riittänee tarinaa vaikka huomiseksi.
Mäkin meinasin juuri avautua anopista. Sain siltä äsken marttyyripuhelun "paistoin kalkkunarullan ja tein makaronilaatikkoa, mutta ette sitten tulleet ja ruoat jäi syömättä". Sanoin ettei ehkä kantsi tehdä ruokaa jos ei tiedä edes olemmeko tulossa. Kun emme sanoneet tulevamme." Idiootti!
VastaaPoistaTämä on minunkin anopilleni normaalia, että ensin hän itsekseen olettaa ja sitten vielä loukkaantuu kun ei homma toimikaan siten kun hän on olettanut. Näiden kanssa on valitettavasti vaan elettävä...
Poista