Herra Vastahanka

Esikoiselle piti ostaa isompi polkupyörä. Luulisi, että kahdeksanvuotiaan tärkeyslistalla uusi polkupyörä olisi aika kärkipäässä. Niin luulin minäkin, mutta väkisin piti poika raahata pyöräkauppaan. 

Hienoja kiiltäviä pyöriä on kauppa täynnä ja silti joudun pakottamaan poikaa testaamaan ja kertomaan mielipiteensä. Lopuksi totean, että tässä kaupassa ei ole meille sopivaa pyörää. Kiitän myyjää ja olen lähdössä pois. 

Tässä kohtaa esikko saa kilarit. 'Mutta kun mä haluan polkupyörän!'

Olisin just voinut vannoa, että minä väkisin haluan ostaa hänelle uuden polkupyörän. Siltä se ainakin vaikutti. Melko kovaäänisen neuvonpidon jälkeen poistuttiin kaupasta. Kerrottakoon vielä sekin, että oltiin koko sirkuksen voimin eli minä ja kolme lasta. Yhdellä oli kolme kertaa pissahätä ja taapero kaatoi kasallisen pyöriä siinä ohimennen. Ja tämä kenelle sitä pyörää katsottiin seisoi kädet taskussa ja imeskeli takkinsa vetskaria. Myyjät muistaa meidät varmaan vielä pitkään.

Eilen otin herra Vastahangan väkisin mukaani pyöräkauppaan ja jätin loppusirkuksen kotiin. Mies tietenkin sanoi, että pyörä mahdu mulle edes autoon. Mutta minä olin päättänyt, että vaikka koko muu perhe vastustaa tätä hankintaa, niin se tehdään nyt. Yllätyksekseni esikoinen osasi heti sanoa minkä pyörän hän haluaa ja jopa kukkaroni oli myötämielinen. Myyjäkin oli sitä mieltä, ettei se mahdu autoon. Vähänkö hänkään tiesi, siinä piteli takaluukusta löytyneitä lastenrattaita sillä aikaa kun kaadoin yhden penkin ja lastasin pyörän kyytiin.

Tänään esikko sitten koeajoi pyöräänsä ja rikkoi ensitöikseen takalokasuojan.

Koska näinkin iloisen ostoksen tekeminen saatiin niin vaikeaksi, niin voitte kuvitella tilannetta tänään, kun sanoin että lähdetään ostamaan kevätvaatteita. Vähän sama juttu kuin pyöräkaupoissakin, me olemme auttamatta liian myöhässä. Joulun jälkeenhän ne olisi pitänyt jo tajuta ostaa, lasten KEVÄTvaatteet. Alkaa itselläkin pieni vastustus herätä tätä ostosretkeä kohtaan.

PS.
Sain ekassa kaupassa avukseni kaksi reipasta miesmyyjää. Siinä sitten esikoinen pakotettiin eri pyörien päälle, testaamaan eri runkokokoja. Myyjät totesivat yhteen ääneen, että jos tällä pyörällä tipahtaa rungon päälle, niin sitten sattuu. Totesin heille, että enhän minä tiedä kuinka paljon se sattuu. Molemmilla myyjillä oli kasvoillaan kärsivä ilme jo pelkästä ajatuksesta. Näin miesten kipukynnyksen tuntien, luulen että tämäkin asia on suuresti liioiteltu. Olen minäkin tipahtanut miestenpyörän tangolle ja sekin sattui helvetisti. Jopa niin paljon, että epäilin olevani kykenemätön ainakin synnyttämään, jos en sitten itse siihen synnytykseen johtavaan toimitukseenkin.