Tuolileikki

Meillä aletaan tästä lähtien, tai oikeastaan keskiviikosta lähtien suosia japanilaista sisustamista. Heitin eilen puolitosissani ilmoille ajatuksen ruokapöydän tuolien myymisestä. Tuoleissa ei varsinaisesti ole mitään vikaa, olen vain totaalisen kyllästynyt niiden kangasosien pesuun. Kolme suttaavaa lasta, tiedättehän. Tuolien ostosta asti on hieman harmittanut niiden liian korkeat selkänojat, mutta siinäkin vika on vain haltijassa.

Minä lähdin viettämään sadepäivää Ikeaan, jonne sain puhelun. "Tuolit on myyty! Pistetäänkö olohuoneen nojatuolitkin samalla myyntiin?" Kun ehdin kotiin, oli ne nojatuolitkin myyty. 

Mies suunnittelee alan vaihtoa, kun myyntityö sujuu noinkin helposti. Ja meillä ei ole kohta yhtään huonekalua.

Sitten pitäisi alkaa etsiä korvaavia tuoleja. Nojatuolit lähtee tänään, ruokapöydän tuolit keskiviikkona. Jos sahataan ruokapöydästä jalat lyhyiksi, niin voidaan istua lattialla. Tai onko sitä pakko pöydän ääressä edes syödä? Olohuoneessa meillä ei kukaan pahemmin istu arkena, vieraille voidaan jakaa jotain istuintyynyjä ovella. Korvaavia istuimia ei ole vielä valittu, tuskin edes valmistettukaan. Meiltä löytyy kolme tuolia, joilla voidaan ruokapöydän tuolit korvata. Yksi jää ilman, jokapäiväiset tuolileikit kehiin siis.

Mies katseli korvaaviksi jotain designtuoleja. Ihan hienojahan ne, mutta ei totisesti sovi meille. Tai ainakaan minun eteeni ei ole tullut yhtään meille sopivaa designtuolia. Ja jokuhan ne on ne halvemmatkin tuolit suunnitelleet. Näiden tuolien vaihtoa on suunniteltu jo jonkin aikaa, mutta luovuttu ajatuksesta siitä syystä, että miehelläkin on mielipide niiden ulkonäöstä. Se on siis liian eriävä minun vaatimuksiini nähden. 

Kumpikohan meistä on se hankala?