Päivä on kohta puolessa, minä oon vasta aamupalapöydässä. Olen hyvin tiedostanut väsymyksen asteeni ja ilmeisesti perheemme toinen aikuinen on myös havainnut asian, sillä sain nukkua aamulla aivan ilman häiriöitä. Yö meillä oli, sanotaanko vilkas, kuopus herätteli vähän väliä siinä 12-06 välillä ja lopullinen herätys oli sitten 07.15. Mutta minäpä käänsin kylkeä ja nukuin. Aivan ihanaa!
Migreenihän tästä luxuksesta vielä koituu.
Lasten kavereita on tässä uneni aikana tullut leikkimään sisälle. Naapurin poika oli vähän ihmeissään kun täällä vielä mutsi tepastelee flanelleissaan. Prinsessan kaveri varmasti kertoo kotonaan, että meillä ei VIELÄKÄÄN saa lounasta vaikka lapsilla on jo nälkä, koska siellä äiti on vähän väsynyt. Ei kai muuten mitään, mutta siinä perheessä äiti on lastensuojeluviranomainen ja lapsilla on tapana liioitella juttuja.
Joskus (liian kauan sitten) kärsin megalomaanisesta krapulasta. Makasin sohvalla, torkuin ja haisin pahalle. Välillä kävin puhumassa isoon luuriin. Esikoiseni hoiti tiedotuspuolta naapurustossa, kaikki tiesi, että meidän äiti on vähän kipeänä kun oli eilen juhlissa. Illan tullen mies käski mut ulos näyttäytymään, kun naapurit oli alkaneet häneltäkin kyselemään rouvan vointia.
Se pitkään nukkuminen voi siis aiheuttaa ikäviä tarinoita Whisteria Lanella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Rillo hykertelee ilosta jokaisesta kommentista. Kiitos!