Vihdoin perillä! Veneessä siis. Tämä blogi saattaa seuraavan viikon ajan olla hieman merellepäin kallellaan.
Tässä kuvassa iltatunnelmia sitloodasta ennen kuin tuo keltainen mollukka plumpsahti puiden taa.
Tässä on siis se parempi puoli:
Ja tässä toinen puoli totuudesta:
Tätähän juuri monet ovat meistä keppiveneilijöistä mieltä. Että karavaanareita liian pienellä camping-alueella ollaan. Onhan tässä puolensa ja puolensa.
Nauvon vierasvenesatama on meillä jokakesäinen vierailukohde. Vaikka en ikinä mitään rantaputiikeista osta, niin silti hypistelen niiden tarjontaa aina ohikulkiessa ja ne vaan kuuluu tähän Nauvon tunnelmaan. Ehkä joskus jää jotain käteenkin. Najadenissa syötiin tänäänkin maittavat pizzat ja näin valmistaudumme siihen, että seuraavan kerran ravintoloita tulee satamissa vastaan sitten kun tulee. Muuten mennään sillä mitä pieneen jääkaappiin tungetuista ruuista valmistetaan.
Tässä vielä mahdoton Kuopuksemme, joka on nyt ( hereilläollessaan) köytettynä ruoriin. Vikkelät jalat ja oma tahto saa vanhempien hermot kireiksi. Mies jo totesi tänään, että eiköhän mennä huomenna suoraan kotiin. Mutta ihan vielä ei periksi anneta, vaikka tiedetään, ettei se tämän joukon nuorimman kanssa helppoa tule olemaan.
PS.
Tuossa kuvassa näkyykin naapurivenettä. Finngulf 33, voisin melkein lisätä sen ostoslistaan.
PPS.
Yritän taistella Bloggerin appsin kanssa, paino sanalla taistella. Lopputulos voi siis olla ihan mitä vain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Rillo hykertelee ilosta jokaisesta kommentista. Kiitos!