Nuoren herran syöttötuoli on nyt hankittu. Tällä kertaa päädyimme 'easy-wash' -malliin, jonka voi suurimman puurokatastrofin jälkeen kiikuttaa suihkun alle pesuun. Kahden edellisen syötettävän kanssa meni hermot siihen puiseen tuoliin, joka tuntui imevän puurot itseensä ja tiukasti.
Syöttötuoli on nyt ihan pop. Siinä istuessa näkee kauas ja kaikki. Koko perhe kun ruokailee samassa tasossa, niin nuorimmasta näkee, että kivaa on. Ja siinä tuolissa on kiva olla muutenkin kuin syömässä. Pöydäntaputtelu on ihan ykkösjuttu. Jos pöydälle tipahtaa ruokaa, se on mahtavaa sotkea pöydän pintaan. Tai jos äiti on unohtanut pöytäliinan pöytään, niin se on kai tarkoituskin vetää lattialle.
Mutta jos suuhun laitetaan ruokaa, se ei ole niin kivaa. Ilmeen perusteella kaikki ruoka on ällöttävää. "Kuvitteletko tosiaan, että mä syön tätä" -vois olla kuvatekstinä. Pikku hiljaa kai tässäkin edetään, tosin meillä se neljävuotias edelleenkin sanoo, että "en tykkää, meillä oli tätä päiviksessä" jo ennenkuin edes tietää mitä meillä on ruokana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Rillo hykertelee ilosta jokaisesta kommentista. Kiitos!