Naapurisopu

Se on meillä nyt koetuksella.
Meillä vietetään tänään jokavuotisia katujuhlia. Eli kadulle kannetaan joka talosta tuolit ja pöytiä, lisäksi kannetaan lapsille nyyttäripöytään tarjottavaa ja jokainen kantaa niin paljon alkoholia kuin jaksaa kantaa. Lapsille on luvassa ohjelmaa, kisoja ja visoja. Aikuiset keskittyvät enemmänkin juomapuoleen ja seurusteluun. Ja kun sitä drinkkiä on vähän nautittu, niin helpostihan siinä käy niin, että joku lipsauttaa jotain tai joku ymmärtää jotain väärin.

Me olemme sopuisa perhe, mutta ne naapurit...

Meillä ei myöskään nautita drinkkiä, sillä mies haisee edelleen pahalle oltuaan eilen varpajaisissa. Uhosi ainakin hetki sitten sängynpohjalta, että hän ei ota enää ikinä mitään ja parempi on jos kukaan ei vähään aikaan saisi lapsia. Ja minähän en oo juonut itseäni mukavaksi yli vuoteen. Selvinpäin juhlimisessa on sekin hieno homma, että yleensä muistaa kaikki juhlien tapahtumat, paitsi välillä toi alkava dementia uhkaa pilata tämänkin. Toisin siis, kuin monet muut juhlijat, joilla ei ole seuraavana päivänä mitään käryä tapahtuneista. Lisäksi sitä tarkkailee niitä ihmisiä aivan eri tavalla ja se jos mikä on hauskaa.

Useasti olen löytänyt itseni yhden naapurin olohuoneesta laulamassa karaokea (huom! selvinpäin), nyt sitten jännittää, että löydänkö itseni yhden naapurin upouudesta paljusta aamuyön tunteina lillumasta. On meillä siis joskus hauskaakin ollut.

Mehevimmät naapurijuorut sitten luvassa myöhemmin. =)