Tehtiin työkaverin kanssa kimppalotto. Suunniteltiin, että voittorahoilla ostetaan jostain keskustasta tai Aurajokirannasta kiva toimistotila ja vietetään sen jälkeen päivämme siellä.
Tietenkin suunnitelmiin kuuluu myös se, että kumpi käy ensin irtisanomassa itsensä, meillä kun on sama esimies. Ja kertooko se toinen irtisanoja totuuden vasta sitten, kun esimies on tehnyt jo suunnitelmat, mitkä kaikki työt siirtyy sille joka ei vielä ole ehtinyt irtisanoutua.
Siellä meidän toimistossa sitten näpyteltäisi koneita (surffattaisi netissä) kaikki päivät, käydään pitkillä lounailla ja työmatkoilla vain mielenkiintoisissa kohteissa. Tämä olisi mielenkiintoista ehkä parin kuukauden ajan ja sitten keksitään joku älytön idea alkaa myymään vaikka selänrapsuttimia ja tehdäänkin konkurssi jo seuraavana vuonna.
Olisiko siis parempi olla voittamatta? Jos kuitenkin keksitään joku parempi homma, siten että jotain tekemistä olisi muttei mitään liian stressaavaa. Yhtään killinkiä ei voittorahoista menisi onnellisuuskouluttajalle tai työyhteisökonsultille. Eikö menestys kolkutakin nurkan takana, jos sitä ei aktiivisesti halua ja tavoittele? Jouduttaisi ehkä palkkaamaan sihteeri.
Palataan sitten maanantaina asiaan miten tässä kävi. Tämä minun työaviomieheni (joksi se vihitty mieheni häntä kutsuu) lupasi viikonloppuna jo katsella niitä mahdollisia toimistotiloja.
PS.
Tänään on BB-tyyppiset pikkujoulut (humalatiloja, kyräilyä ja selkäänpuukotusta). Osallistujat on vähentynyt 22 neljääntoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Rillo hykertelee ilosta jokaisesta kommentista. Kiitos!