Kilpavarustelu

Mun kalenterini jotenkin jätättää. Taas.

Ensin niitä ilmeistyi yhden naapurin pihalle, kohta toiselle ja nyt niitä on jo kaikilla. Paitsi meillä. Ai mitä? No jouluvaloja! 

Kun edellisvuonna yksi naapuri keksi laittaa kirsikkapuuhun jouluvalot, niin viime jouluna toinen oli laittanut omenapuuhun ja arvatenkin yksi tänä jouluna lehtensä tiputtaneeseen jalavaan. Valoja on siellä ja täällä, joka vuosi enemmän ja enemmän. Mitä ensi vuonna, tuskin maltan odottaa!

Jotta emme pistäisi silmään täysin valottomana talona, niin jotainhan on tehtävä asialle. Tietenkin olisi hienoa, jos se olisi hienompi kuin naapurilla. Valitettavasti omat jouluvaloripusteluni on yleensä jäänyt ns. viimetippaan. Eli kun ikilumi on maassa tai joulu kolkuttaa jo ensi viikolla. Nyt tänä vuonna olen sikäli panostamassa asiaan, että olen jopa jo tilannut työkaverilta havukranssit etuovelle. Kunhan saan ne (plus siihen vähintään viikko) niin osallistun tähän kilpavarusteluun lisäämällä kranssiin valot ja rusetin. Ja ehkä kaivan varaston kätköistä viimevuotiset risupallot, joiden sisään viime varustelukierroksella piilotin vanhat valosarjat.

Viime vuonna oli yhdellä naapurilla kirkkaan sininen valonauha parvekkeen kaiteella. Sininen valo hohkasi sitten meilläkin keittiön ikkunasta. Sääli, etteivät itse päässyt nauttimaan moisesta valoshowsta. 

Vaikka ulkona onkin valotonta, niin sisällä meillä on ikijoulu. Yläkerran aulassa on ollut ainakin kaksi vuotta yötä päivää päällä yksi jouluvalosarja. Okei, juhannuksen tienoilla taisin ottaa sen pariksi viikoksi pois päältä. Se toimii meidän yövalonamme. Samoin meidän makuuhuoneessa on yksi tähtivalosarja, niin ikään yövalona. Todella heikkona sellaisena tosin, että saadaan nukuttuakin. Olohuoneessa on kaksi settiä valosarjoja, vessassakin yksi. 

Ne ei siis ole jouluvaloja, vaan talvivaloja. Tietenkin.