Salasiivous

Tänään aamulla tuli anoppi kuopuksen vahdiksi. Söivät aamupuuroa meillä ja tekivät lähtöä mummilaan kun minäkin lähdin töihin. 

Töissä sitten huomasin, että puhelin jäikin kotiin. Eikun siis takaisin kotiin.

Siellä sitten appiukko tamppasi terassilla sohvatyynyjä ja anoppi imuroi sohvaa. Ja niinkuin olen viimeisen kymmenen vuoden aikana vähintään pari tuhatta kertaa kieltänyt sitä siivoamasta meillä. Yritän taas toistaa itselleni, että hyväähän se varmaan taas tarkoittaa. Mutta en pääse siitä ajatuksesta eteenpäin, että se ei sitten pätkän vertaa kunnioita minun toiveitani.

Aika yllättynyt ilme anopilla oli kun huusin jo eteisestä, että 'kiinni jäit!'. Alkoi selitys, että vähän vaan tästä ja tuosta...avuksi...jatkat sitten tästä. Sitä vaan en ymmärrä, että mitä tapahtui sen 20 minuutin aikana, kun olin poissa kotoa. Kun lähdin, oli appivanhemmat ja kuopus eteisessä pukemassa ulkovaatteita ja lähdössä siis mummilaan. Sitten on anoppi varmaan saanut jonkun kohtauksen ja mennyt takaisin, tarttunut imuriin ja loppu on historiaa.

Nyt kun sitten lähdin jo toista kertaa kotoa tänä aamuna, kuulin kun appiukko kysyi anopilta: 'mitä se nyt takaisin tuli?'

Anteeksi, etten antanut teidän siivota meillä salaa!

PS.
Joo. Tiedän. Joku on nyt sitä mieltä, että olisi ihanaa jos joku siivoaisi. Mutta minä kun oon hankala, niin en tykkää.

PS2.
Tervetuloa uudet lukijat!