Ensimmäinen ajatus oli kyllä siellä ärsytyksen ja v-tutuksen välimaastosta, kun alaiseni ehdottivat, että illanviettomme muutetaan naamiaisiksi. Kaikki muut olivat kovasti innoissaan, niin suostuin.
Ne on huomenna...
Jostain kaapinperukoilta pitäisi löytyä yksi piruasu, jonka olen jonnekin HAUSKOIHIN juhliin ostanut muutamia vuosia sitten (lue:kymmenen). Nyt sitä ei sitten löydy mistään. Mielestäni se kun sopisi oikein hyvin tähän tilanteeseen, ei niinkään illan teemaan. Vähän vaan viime tippaan jäi puvun tiedustelu siskolta, varsinkin kun sisko on Houstonissa ja puku jossain Satakunnan sydämessä, mahdollisesti.
Jos joku kaveri järjestäisi vastaavat kekkerit, niin olisin intona mukana. Nyt on jotenkin niin vaikea innostua tästä. Jos sitten hoidan sen itseni nolaamisen jotenkin muuten. Vaikka juomalla itseni humalaan...
Tämä kiinteä naamari ei varmaan kelpaa asusteeksi?
sinut on haastettu!
VastaaPoistaBongasin haasteen ja aivan varmasti vastaan heti kun kerkiän. =)
PoistaVedät vanhan lakanan pään yli ja siihen silmäreiät - eikä tarvii edes meikata ;) Mä niin tiedän ton tunteen,en ite innostu naamiaisajatuksesta pätkääkään.
VastaaPoistaKyllä mulla nyt on mekko ja peruukkikin. Kävi vaan mielessä, että mahtaakohan joku muu pukeutua...
Poista