Maanantaina oli esikoisen nappulaliigan viimeinen kotipeli. Juurikin sen, missä joka maanantai tönöttää ihan toisen joukkueen vanhempien myyntikoju. Joka kerta olen kieltänyt esikoisesta herkkuostokset vedoten siihen, ettei ole herkku- tai karkkipäivä. Joka kerta on tullut pettymys, varsinkin kun joukkuekaverit huutelee vaihtopenkiltä ja välillä kentältäkin omille äideilleen pulla- ja mokkapalatilauksia. Ne herkut, jotka ei ole menneet kaupaksi on sitten lopulta syötetty kaikille pelaajille, joille vaan herkut maistuu. Ja maistuuhan ne, paitsi meidän poitsulle. Kun kerran äiti kieltää.
Epäilen, että tämä on syynä myös niihin viime aikaisiin kommentteihin, ettei äitiä kaivata kentänlaidalle ollenkaan. Silti olen siellä sitkeästi notkunut. Viimeisen pelin päätyttyä käytiin jälleen se tuttu keskustelu ettei herkkuja osteta. Esikoinen melkein itkua väänsi, ettei ikinä enää saa syödä pullaa. Siinä keskustelun päätteeksi sanoin, että kauden päätteeksi leivon pullaa ja hän saa syödä koko pellillisen.
Nyt mun pitäisi huomenna sitten leipoa pullaa...vaikka ei ole herkku- eikä karkkipäivä.
PS.
Oltiin elokuvissa ja ihan ekaa kertaa ikinä näin oikeastikin ne 3D -tehosteet. Olikohan sattumaa, että oli eka 3D-leffa sen jälkeen kun silmälääkäri totesi, etten varmaan näe niitä kolmiulotteisia juttuja. Osoita joku vika minussa, niin korjaan asian! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Rillo hykertelee ilosta jokaisesta kommentista. Kiitos!