Lauantaina pakkasin isommat murut ja yhden kummitädinmurun kyytiin ja lähdettiin kotiseuturetkelle. Apuna piti tosin käyttää navigaattoria, mutta kotiseutu tulee tutuksi vähän enemmän joka reissulla.
Kohteena oli kunnon kivikasa, Kuusiston linnanrauniot.
Viimeinen kesäpäivä oli upea. Aurinko paistoi ja syksyn valo oli kaunis. Ja ne kivikasat on todella viehättävät. Harmi vaan, että kameran akku uhkasi loppua, niin piti nopeasti saada paljon kuvia. Lopulta se akku loppui sitten vasta pois lähtiessä. Mutta kuvia on reippaasti. Retkikaverini olivat kaikki (myös ne kaksi nuorempaa tyyppiä) sitä mieltä, että oli tosi kiva paikka. Onkohan siis mieltymys kivikasoihin kuitenkin perinnöllinen ominaisuus/omituisuus?
Käväistiin myös Kuusiston kartanossa, jossa vietettiin omenaista lauantaita. Suosittelen visiittiä, itseä huvittaa vieläkin kyseinen vierailu. (Vaikea selittää miksi)
kivan näköinen paikka :)
VastaaPoistaNyt vähän muokkasin kuvien kokoakin, niin näkyy ehkä kokonaan. Tuo yksi vaan tuossa kiukuttelee, eikä sovi sitten millään joukkoon.
PoistaOli kiva retkipaikka, eikä mikään turistiryntäys paikka.
Me oltiin poikien kanssa ekaa kertaa tuolla linnanraunioilla kesällä - molemmat tykkäs myös kovasti (5,5-v ja reilu 2-v tuolloin). Syötiin eväitä,kiipeiltiin portaita,kontattiin syvennyksiin,kurkittiin ikkunoista yms. Löydettiin "kuninkaantuoli" ja vaikka mitä mukavaa - ens kesänä mennään kyllä uudestaan :)
VastaaPoistaJa vielä ihan ilmaista mukavaa. Luulen, että mekin jollakin kokoonpanolla käydään siellä joskus toistekin.
PoistaHuikaiseva kesän viimeinen päivä... ilmassa myös ina haikeutta.
VastaaPoistaVaan toisiko visiitti huhti-toukokuussa uuden toivon?
Kokeillaan kevättä, ei talvea
Kevääseen siis!
Poista