Päiväkodin vanhempainkerho kokoontui jälleen menestyksekkäästi. Minä kokoonkutsujana ja lisäksi kolme muuta. Yhtäkään en ollut tällä kertaa pakottanut mukaan. Yhden piti lähteä vartin kuluttua aloituksesta, toisen puolen tunnin kuluttua. Kahteen pekkaan onkin helppo ja kiva järjestellä ja sopia asioita.
Vanhempainillassa kauden alussa pidin pitkän puheenvuoron kerhon toiminnasta ja kuinka kivaa on yhdessä tehdä ja touhuta. Olla yhteisöllinen. Selvitin miten hyötyy lapset ja päiväkoti ja me vanhemmatkin siinä samassa. Muutamia innostuneita silloin oli, mutta into oli lopahtanut tässä kahden viikon aikana.
Mikä ihme siinä on, ettei porukkaa saa mukaan mihinkään? Toki kiireitä sitä on minullakin, mutta yhteistä hyvää ja kivaahan tämä tekeminen on. Mietin jo sitäkin, että johtuukohan se minusta ettei sinne tule ketään. Mutta minähän nyt oon niin väritön ja mauton tyyppi, että tuskin herätän kenessäkään tunteita suuntaan jos toiseenkaan.
Sama murhe on ystävälläni, joka luotsaa hieman pidemmän historian omaavaa ja ylevämpää yhdistystä. Intoa riittää ajatuksen tasolla, kunhan kenenkään ei itse tarvi tehdä mitään. Mitä jos me loputkin aktiiviset todetaan, että paskaaks tässä ja pistetään pillit pussiin? Tuleeko kenellekään ikävä?
Se on joka paikassa tuo ihan sama. valitettavasti. Mä haluisin olla aktiivisesti tollasissa mukana, mut joo joo aika ei riitä :) Mut oikeasti ei. Aina jos mun pitäis olla jossain, niin mies on työmatkalla tai jotain... Muiden syistä en tiedä. Mut kaikki aktiivit sanoo kuten sä. Mut mahtava olet kun yrität.
VastaaPoistaSuurin syy miksi itse olen aina mukana, on se, että tykkään tehdä yhdessä. Mutta kun siihen yhdessätekemiseen tarvitaan muitakin kuin me, myself and I.
PoistaSeuraavaan kokoukseen aion järjestää lapsenvahtipalvelun! Ihan vielä en ole valmis antamaan periksi.
tuttua huttua: ajatuksen tasolla kaikkien mielestä yhteisten asioiden ajaminen on tosi tärkeää ja mukavaa. Käytännön tasolla taas...
VastaaPoistaJa kolmannen sektorin työntekijänä - se asenne valitettavasti näkyy ja tuntuu myös työssä. Jos puuhaajia ei löydy, on aika haasteellista yrittää ylläpitää substanssia.
En vielä tiedä, että johtuuko tämä osallistumattomuus ihmisten haluttomuudesta vai laiskuudesta. Kuitenkin ajalliset ja älyllisetkin vaatimukset tähän toimintaan on aika minimaaliset.
PoistaIlmeisesti tosiaan tällaisen aktiivisuuden määrä on vähenemään päin. Toisaalta aktiivistenkin on valittava missä toimivat, meillä esim. mies on kahden joukkueen joukkueenjohtaja, yhden rahastonhoitaja, minä yhden joukkueen rahastonhoitaja, kahden varustevastaava ja yhden huoltaja. Lisäksi MLL-toiminnassa mukana, ja jäljelläolevissakin lasten joukkueissa suht. aktiivisessa roolissa. (kyllä meillä on vain kolme lasta, mutta yhteensä ovat seitsemässä urheilujoukkueessa) Pk:n vanhempainyhdistyksessä olin mukana kun esikoinen oli siellä, mutta oikeasti, ihan kaikessa ei voi olla mukana.
VastaaPoistaKuulostaa kyllä todella aktiiviselta toiminnalta. Peukutukset teidän perheelle! Ja jaksamista aktiviteeteissa.
PoistaMuutama vanhempi joskus on sanonut, että ei voi joka paikkaan revetä ja se onkin hyvä tietää. Mutta silti nämä muuallakin aktiiviset on kuitenkin osallistuneet ja varmasti käyttäneet ne viimeisetkin vapaat hetkensä.