Ei välttämättä kannata sanoa ihmiselle, joka uskoo maailmanlopun jälkeiseen maanpäälliseen paratiisiin, että kerranhan täällä vaan eletään...
Pitkät puheeni siitä, kuinka jokaisesta päivästä pitää nauttia kuin viimeisestä menee täysin hukkaan kun kuulija onkin vakaasti, ilman epäilystäkään, sitä mieltä, että uskovan elämä jatkuu täältä ikuisuuteen. Kerranhan täällä vain eletään joo, mutta vaan ihan aina. Jokaista päivää seuraa huominen. Tyydyin sitten vaan sanomaan, että näinkö ja näiden ihmisten kanssa haluat viettää ikuisuutesi. Ehkä se pointtini kuitenkin meni perille.
Mutta kun nyt tämäkin vakaassa uskossaan elävä ihminen nyt ajattelee sitä ikuisuutta paratiisissa varmasti päivittäin. Niin millaisena hän näkee itsensä siellä? Nuorena, vanhana, sellaisena kuin on nyt? Kissana, koirana vai ihmisenä? Mitä jos maailmanloppu ei tulekkaan seuraavaan neljäänkymmeneen vuoteen ja sitten joutuukin siellä ikuisessa paratiisissa olemaan vanhana ja kankeana. Vai ollaanko paratiisisissa kaikki parhaimmillaan?
Eiköhän näihinkin ole heille vastaus annettu, mutta on se hyvä, ettei itse tarvi tätäkään asiaa tämän enempää pohtia. Mutta joskus sitä toivoisi, että osaisin pitää suuni kiinni. Kaikkine elämänviisauksineni.
PS.
Näin eilen klipin Julkkis-BB:sta. 19-vuotias tyttönen, ihan nevöhööd-julkkis mulle, selitti eilen jotain elämänkokemuksestaan. Se oli kyllä jännä ikä sekin, silloin kun luuli ihan oikeasti tietävänsä kaiken kaikesta ja pystyvänsä ihan mihin vaan. Kyllä se kymmenen vuoden päästä on ehkä jo huomannut, että elämää pitää elää kokemuksen karttumiseksi.
Itsekin olen miettinyt sitä taivaaseen uskomista. Kun moni uskovainen uskoo kuoleman jälkeiseen taivaaseen nimenomaan niin, että siellä sitten tapaa sukulaisensa ja avioparit taas toisensa jne. Niin entäs jos avioparin toinen osapuoli on mennyt uusiin naimiisin leskiydyttyään - kumman kanssa se sitten siellä taivaassa viettää ikuisuutensa?
VastaaPoistaJa tuo ikä on kyllä just sellainen, että tiedetään kaikesta kaikki ja ollaan kuolemattomia. Kuvittelin joskus teininä, että kun tähän ikään pääseen (missä nyt olen) on koko elämä selvinnyt ja kuviot aina tiedossa - no ei ihan ole niin käynyt! :D Ei ole tullut sellaista suurta oivallusta ja tuntuu, että ei sitä viisauttakaan välttämättä ihan niin paljon ole karttunut, kuin kuvitteli......
Oon kanssa miettinyt tuota lesken uudelleen avioitumista ja sitten jälleennäkemistä. Onko siis moniavioisuus taivaassa ihan hyväksytty juttu? =)
PoistaMuistan miettineeni joskus teininä, että 26-vuotias on ihan ikäloppu. Voi tsiisös!