Tänään tapahtui jotain, mitä en osannut puhelimen soidessa edes kuvitella tapahtuvan.
Sain melkoisen kädenojennuksen ja hyväksynnän elkeen ihmiseltä, jolta olen enemmän tottunut saamaan epämääräisiä loukkauksia ja ilkeitä sanoja. Kyse ei suinkaan ole omasta äidistä, vaan anopista. Nyt sitten olen päivän pohtinut, että mikä koira tässä on haudattuna. Jotain on pakko olla, ennemmin tai myöhemmin se kyllä paljastuu. Kovasti vaan haluaisin ennakoida sen tilanteen, ettei sitten mene jauhot suuhun.
Mites sitä harjottelee, kun ei yhtään tiedä mitä on tulossa.
Mäkin olen hieman utelias tietämään mitä sun anoppu haluaa. Kerrothan sitten :)
VastaaPoistaSulla on siis haastava anoppi?
Haastava ei ole ihan riittävä kuvaamaan anoppiani. Hän ei ole helppo ihminen noin muutenkaan, mutta näin miniän näkökulmasta tilanne on ehkä vielä hankalampi. Miniä = se törkeä nainen joka vei ainokaiseni.
PoistaJa tokihan kerron mistä tässä tuulee, kunhan se vaan itsellekin selviää.