Uutispimento

Olen kyllä melko onnistuneesti jättäytynyt uutistulvan ulkopuolelle. Katsomatta jää uutiset niin telkkarista, netistä kuin painettuna sananakin. Väittäisin, että olen onnellisen tietämätön siitä miten maailma makaa. Mies joskus kertoo jotain ja hämmästelee, että missä tynnyrissä mä oikein asun. 

Ennen (vai normaalisti) olen aktiivisesti seurannut uutisia ja päivän tapahtumia ja valmis niistä kärkkäästi antamaan oman mielipiteenikin. Nyt käyn jotenkin hitaalla, eikä ihan pikkujutut saa enää mun mielipiteitäni huulille asti. Tässä mietin, että olenkohan suojellut itseäni liikaa vai olenko vaan todennut, että maailma on paha paikka niin monelle. Usein joku sanoo sen mun mielipiteeni niin paljon paremmin kuin minä olisin osannut. Tuomas Enbuske onnistui asiassa ja samoin tämä. 

Minun mielipiteeni on tietenkin täysin minun, enkä jaksa väitellä niiden kanssa, jotka ovat eri mieltä. Nyt siis vaan nyökkäilen kun joku onnistuu olemaan kanssani samaa mieltä. Eriäviin mielipiteisiin suhtaudun lähes flegmaattisesti, pitäköön siis muutkin omat ajatuksensa. 

Eipä ole montaa kuukautta (aika tarkalleen kahdeksan kuukautta), kun en pystynyt katsomaan ajankohtaisohjelmia ollenkaan. Tyhmät ihmiset sai minut raivon partaalle, nyt ei edes Timo Soinin mukamas letkeät sivallukset saa minua hermostumaan.

Normalisoidunkohan tästä kunhan saan kokonaisen nukutun yön, sen ensimmäisen kahdeksaan kuukauteen...

PS.
Minulla ON edelleen mielipiteitä!