Epäilykset vahvistuu...

Tänään on surtu hautajaisia. Musiikilla on kyllä mun itkukanaviini suuri vaikutus ja padot murtui heti ensimmäisen lurituksen alkaessa. Kirkossa soitettiin (jollakin) torvella biisi, I did it my way, vainajan omasta toivomuksesta. Ja voitte uskoa, että minä itkin. Niin itki anoppikin, vaikka vannoi ettei itke.

Mutta minäkin haluan todeta viimeisinä päivinäni, sitten aikanaan, että tekisin kaiken samoin uudelleen, omalla tavallani.


Ja sitten vielä niistä epäilyksistä. Nyt on todellakin jotain tekeillä. 

Anoppi toi mulle tuliaisia matkaltaan. Vain minulle, lapsille ei mitään. Ihan hieno huivi, ei siinä mitään. Mutta joku koira tässä on haudattuna...