Stokis

Palattiin aamulla viikonlopun Tukholman matkalta. Jonkun verran väsyttää, mutta pääosin on hyvä fiilis pienestä irtiotosta. Ja sääliksi käy se pieni koululainen ja yksi työläinenkin, joiden paluu arkeen alkoi jo heti aamulla.

Mutta... Jos nyt ensin sitä nurinaa ja sitten lopuksi jotain hempeilyä.

Ensinnäkin, laivamatkailu lasten kanssa perjantai-iltana. En suosittele. Ensimmäisenä satamassa eräs keski-ikäinen naishenkilö yritti kiivetä lastenvaunuihin. Eihän siinä muuten mitään, mutta ne oli jo meidän Minimiehen toimesta varatut. Lisäksi humalainen OO-LAA-VI   nimen toistelu sai tilanteen jotenkin pelottavaksi. Ja jos tilanne tuntuu minusta pelottavalle ja inhottavalle, niin miltä se tuntuu lapsista? 

Koko yön, tai siis korjaan aamukuuteen asti, meidän hytin ulkopuolella oli bileet. Jos kaksi ihmistä kohtaa hiljaisessa käytävässä, huutaahan sitten pitää. Ja miksei ne ole baarissa? Niin no, niillä ei varmaan ollut ikää sinne baariin asti. Väitän, etten ole nukkunut sinä yönä ollenkaan. Lapset onneksi nukkui ja mies tietty, tosin esikoinenkin valitteli heränneensä pari kertaa huutoon. "SÄ NÄYTÄT IHAN HOMOLTA!", "HEI PÄÄSTÄ MUT SISÄLLE!", "HELVETIN HYVÄ MENO!", "NO JUO NYT SITÄ KOSSUA!", "TOLTA NIIN IRTOO TÄNÄ YÖNÄ!". Ja aamukuudelta se kauan odotettu hiljaisuus alkoi "HEI NYT ALKOI SE AAMUPALATARJOILU!". Ja mä niin mietin, että minäkin olen joskus ollut niissä hyttibileissä. Toivottavasti siellä ei ole ketään perheenäiti viettänyt unetonta yötä.

Aamukävelyllä vilpoisessa Tukholmassa, ihanaa. Vaan kun vastaan tulee kaljalaatikoineen mölyävä joukko suomalaisia, niin pitäiskö olla ylpeä suomalaisuudestaan? 

Yllätyssynttärit meni kuitenkin hyvin ja sankari oli ehkä eniten yllättynyt suomalaisista vieraista kuin itse juhlista. Sunnuntaina taas käveltiin melkoisesti, käytiin Akvariassa ja syötiin hyvin. Tietenkin kielikylvyllä varustettuna. Jotenkin se on aina niin, että se sujuva ruotsi alkaa vasta kotimatkalla. Lapset jaksoivat tosi hienosti ja olivat reippaita, mutta silti taidetaan seuraava reissu tehdä ihan aikuisten kesken.

Ja kyllä ne kaikki vanhankaupungin kahvilat näyttää siltä, että voisin vaikka juoda kupin kahvia. Vaikka siis en ikinä juo kahvia.

PS.
Joistakin hyvinpukeutuneista naisista ei aina oikein tiennyt, että onko ne venäläisiä vai ruotsalaisia. Mies antoi ohjeen, että mitä kapeammat reidet, sitä venäläisempi. 

Jäikö tästä nyt se hempeily kokonaan? Hups!