Lähdössä Prinsessan kanssa silmälääkärille. Tai tarkemmin sanottuna, näköpoliklinikalle. Siellä on tullut käytyä puolivuosittain neljä ja puoli vuotta. Ollaan käyty myös toisessa silmälääkärissä, silmäpoliklinikalla. Tämä on sitä tehokasta toimintaa kaiketi...
Ekalla kerralla lääkärinä oli Virtanen. Tutkimuksista ei tullut muuta kuin huutoa.
Toisella kerralla lääkärinä oli Korhonen-Jansson. Tutkimuksista ei tullut mitään.
Kolmannella kerralla lääkärinä oli Svensson. Tutkimuksista ei tullut mitään.
Neljännellä kerralla lääkärinä oli Potazhwycky. Kaikki tutkimukset tehtiin onnistuneesti ja ennätysajassa.
Tietenkin tutkimuksen kohde kasvoi myös henkisesti joka käynnin välillä sen puoli vuotta, mutta vasta viime kerralla lääkäri huomasi potilaan olevan lapsi ja toimi sen mukaan. Muistan ikuisesti sen tuskaisen lääkärin, joka yritti 1,5-vuotiasta huutavaa lasta saada nimeämään pilkullisesta kuvasta näkemänsä eläimet tai kuviot. Ja jotenkin ne lääkärit on saaneet sen minun syykseni, että lapsi ei osaa nimetä seepraa, kolmiota tai mikko mallikasta. Tai, ettei kaksivuotias suostu laittamaan päätään pelottavan näköiseen härveliin samalla kun lääkäri vilkuttelee kirkkailla valoilla päin silmiä.
Joka käynnillä äidillä on hiki ja lapsi kyynelissä. Toivotaan tällä kertaa parempaa tuuria.
PS.
Nuo lääkäreiden nimet on kyllä keksittyjä (ylläri). Mutta näinkin ennakkoluulottomaksi ihmiseksi se sukunimen ensikaiku on saanut jo hien otsalle...siis että mitäköhän tästäkin tulee. Tänään voi tulla vastaan vaikka Popodopoulos, mutta en enää mene tuohon halpaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Rillo hykertelee ilosta jokaisesta kommentista. Kiitos!