Jääkiekkohan on tunnetusti niitä kalleimpia harrastuksia, mitä lapselleen voi tarjota. Olikohan ratsastus ja taitoluistelu siellä samoilla hinnoilla nekin. Kuitenkin, esikoisen jääkiekkojoukkue on tähän asti kerännyt melko maltillisesti vanhempien rahoja ja osittain on pyritty tietenkin kattamaan kuluja esimerkiksi talkootyöllä.
Talkootyö, my ass! Meillä on ollut nyt viidet talkoot joihin kaikkiin minä olen osallistunut. Sekä itse Arjen Sankari myös ainakin neljät talkoot käynyt kanssani rehkimässä. Ekalla kerralla meitä oli koossa kymmenen, toisella kertaa kahdeksan ja tällä kertaa meitä onkin enää viisi. Joka kerta käy niin, että paikallesaapuvista puolet sanoo, että mun pitää sitten lähteä tunnin päästä ja toinen puolisko kysyy, että eihän tässä vaan tule hiki. On tullut hiki ihan joka helvetin kerta. Tällä kertaa hiki tulee jo ajatuksesta, että porukkaa on niin vähän.
Tietenkin talkoiden tuotto käytetään ihan jokaisen mussukan eduksi ja olin kauden alussa ehdottomasti sitä mieltä että näin sen pitää ollakin. Mutta jumalauta en ole enää! Tälläkin kertaa aluksi ilmoittautuneita oli tasan kolme: joukkueenjohtaja, minä ja Arjen Sankari. Vimmaisten soittokierrosten jälkeen saatiin kaksi käsiparia lisää. Kyllä tulee niin hyvä mieli tästä talkooTYÖSTÄ, varsinkin kun miettii niitä jotka vain kuorivat kermat päältä.
Hyväksyttäviä syitä olla osallistumatta on mielestäni esimerkiksi vakava sairaus, esimiehen allekirjoittama todistus työvuorosta tai -matkasta sekä kuolema.
Vai pitäisikö itse vaan opetella sanomaan vihdoin se EI. Ja nuolla itsekin kermat kakun päältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Rillo hykertelee ilosta jokaisesta kommentista. Kiitos!