A-noppi kävi taas tänään lapsenvahtina. Melkein ehdin saada ruuan valmiiksi, kun piti hypätä autoon. Annoin a-nopille ohjeen, että hauduttaa kastiketta sen aikaa, kunnes se on vähän mennyt kokoon. Eli ettei kastike ole liian löysää.
No, kotiintullessani kastikkeenjämät oli yksi rutikuiva kökkö. En tiedä onko sitä kukaan syönyt. Jälkikäteen on hyvä todeta, että ehkä ohje ei ollut riittävän tarkka.
Sen unohdin eilen mainita, että näihin hyvin paahdettuihin kananpaloihin oli vuoan pohjalle laitettu päärynälohkoja (antamaan makeutta...daa!) ja valkosipulinkynsiä. Voin kertoa, että haisi aivan kengänpohjalle. Maanantaina mummi oli valmistanut pannukakkua, joka oli tehty lasagnevuokaan ja oli n.5 sentin korkuinen kivikova jauhomytty. Esitin surunvalitteluni miehelleni, mutta hän kertoi saaneensa lapsena oikein hyvää pannaria, isomummon valmistamana.
Vinkatkaa toki, jos haluatte A-nopin reseptejä.
PS.
Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin juuri siinä hetkessä kun kuvittelet kiukkuisen kaksivuotiaan nukahtaneen, päästää naapuri räksyttävän koiransa pihalle ja taapero huutaa innoissaan, että HAUHAU!
Mä niin rakastan sun blogia. Lyhyesti ja ytimekkäästi asiat selväks,ihanalla huumorilla :) Ja toi sun anoppi on....loistava :D
VastaaPoistaSydämelliset kiitokset sanoistasi, Pelastit päiväni!
PoistaAnopin loistavuudesta voidaan olla eri mieltä. Onneksi nyt on viikonlopun verran ainakin hänestä taukoa, toivon!