Paluu arkeen koitti taas ja miten epämukavasti se sattuikaan.
Tulin kotiin maanantai-iltana rentoutuneena ja hyväntuulisena. Posket ja vatsa kipeänä nauramisesta ja pohkeet kipeänä laskettelusta ja lumikenkäilystä.
Anoppi oli sitten heilutellut imuria oikein urakalla meillä, asetellut pääsiäiskoristeeni parempiin paikkoihin ja valittanut vielä että imuri on huono. Olen miljoona kertaa kieltänyt anopilta meillä siivoamisen, mutta se ei vaan mene jakeluun. Meillä jo lapsetkin osaa ja ymmärtää, että mummi ei saa siivota meillä. Mutta miksei se mene sen ämmän päähän? Otettiin sitten sen oman Arjen Sankarini kanssa tästä hieman äänekkäämpää keskustelua.
Ja koska olin väsynyt kaikesta ryyppääm...eikun urheilusta, niin pinna oli sitten melkoisen lyhyt.
Pääsiäisenä juhlitaan miehen suvusta yhden nuoren miehen rippijuhlia. Ilmoitin, etten ainakaan tule sen jälkeen kun mies kertoi Anopin jo ilmoittaneen meidät sinne. Minä kun olin ymmärtänyt meidän ihan omalla nimellä saapuneen kutsun siten, että se vastauspyyntö koski nimenomaan meitä eikä anoppia. Anoppi ei tietenkään ollut edes kysynyt, että ollaanko tulossa vaan ilmoitti noin vain, että ei erityisruokavaliota ja tulossaan ollaan kaikki seitsemän.
Olin väsynyt, vittuuntunut ja pinna poikki. Keskusteltiin miehen kanssa melkolaillakin huutamalla.
Mies jankuttaa, että kun anoppi ei häntä usko. Ei usko minuakaan, mutta jonkun sen on saatava tämä asia ymmärtämään, enkä se joku ole minä.
Ihan helvetillinen tilanne. Voin uskoa, että päälaki tuntuu irtoavan. Mulla ainakin tuntuisi. Tossa ei vaan ole kauheasti vaihtoehtoja, jos väleissä haluaa pysyä. Jos taas ei halua... No, ei ole helppo tie sekään. Hermoja sinne.
VastaaPoistaValinta olisi helppo tehdä jos ei olisi lapsia... Ja puhun nyt anopista en miehestä. =)
PoistaEi tuo kuulosta kyllä yhtään kivalta, vaikka usein nää sun jutut naurattaa. Todella raskasta, kun yksi ihminen tunkee elämään jatkuvaan ja rikkoo sille asetettuja rajoja omalla toiminnallaan.
VastaaPoistaEi teidän olisi mahdollista ottaa A-nopin kanssa ihan kunnon kehityskeskustelua ihan asiapohjalta, saisit puhdistettua ilmaa? Vai onko hän kovin nokkiinsa ottavaa tyyppiä ja itkee sitten pojalleen ilkeää miniää?
Olen muutaman kerran yrittänyt anopin kanssa keskustella, mutta vastahyökkäys alkaa heti, eikä siitä mitään keskustelua sitten pääse oikeasti syntymään. Hänen mielestään hän toimii juuri oikein, eikä siinä kenenkään muun mielipiteellä ole väliä. Ainoa keino saada rauha on olla erossa hänestä.
Poista