A-noppi ei ole mikään keittiömestari, ei tosiaan.
Maanantaina jo tuhahdin, kun hän kutsui valmistamaani perinteistä makaronilaatikkoa pastalaatikoksi. Eihän makaronilaatikolla ja pastalaatikolla ole mitään yhteistä.
Tänään mummi oli lapsenvahtina, kun töissä meni hieman pidempään. Sen verran pidempään, että mummi oli omatoimisesti valmistanut päivän aterian. Olin ostanut broilerin rintapaloja, luineen nahkoineen. Niistä kun tulee aika mehukkaita uunissa ihan sellaisenaan. No A-noppi ei koskaan ole nähnyt broiskua luineen nahkoineen ja repi nahat ja luut irti. Haudutti niitä hyvän aikaa uunissa, tarkoitan nimenomaan todella hyvän aikaa. Tulee nimittäin aika rapsakkaa ja kuivaa tavaraa kun broilerinpalat pidetään uunissa tunnin ja 50 minuuttia, ilman nestettä tietenkin. Kukaan perheestä ei syönyt ja anoppi oli loukkaantunut.
Joskus on käynyt mielessä, että hittoako se paheksuu meidän ryppyisiä lakanoitamme. Sentään ruoka on yleensä syömäkelpoista.
PS.
En osaa määritellä pastalaatikkoa, mutta ollaan taas vähän pinna kireällä tuon A-nopin kanssa. Sentään se kehui sitä pastalaatikkoa...
Voi itku, kaikki sympatia sulle.
VastaaPoistaRuoka on muuten aika henkilökohtainen juttu ja voi nostaa yllättävästikin tunteita.... Huomattu on.
Ei ollut anoppini, mutta eräs sukulaisnainen, jonka luona olin hänen lapsiaan hoitamassa. Tein sitten merimiespihviä - ruoka, joka upposi lapsiin kuin veitsi voihin. Mitä tekee tämä nainen - tulee kotiin, miettii mitä söisi ja toteaa "no onhan tossa tota sun tekemää mössä, kai mä sitä voin syödä".
Mössöä?!!! Tämä nainen olisi kuitenkin ihan kaikella innolla halunnut syöttää jälkikasvulleen tölkkilihapullia makaronin kera. No, hänen kotinsa ja lapsensa...... Tuli niitäkin siellä sitten tehtyä.
Oma anoppini taas ei harrasta salaatteja ollenkaan. Aina sinne mentäessä on otettava omat salaattivermeet mukaan, jos jotain tuoretta halua syödä. Aina ne jaksaa sitä salaatin tekoa ihmetellä.... "Mitä te tuollaista, onhan tässä tätä ruokaa". Niin, ruokaa on niin monenlaista.
Ai että merimiespihvi on mössöä! Sähän olit oikein panostanut! Ja niin, salaatteihin ei ole ruokaa kaikille...
PoistaOikeassa olet, ruoka on aika henkilökohtainen juttu. Niinä vähän huonomman ruuan päivinä häpeilen ruokia ihan lasten kavereidenkin silmissä...
Mä niin nautin näistä anoppikriiseistä :) Viihdyttävää tekstiä (vaikka se käytännön kohtaaminen ei ehkä niin miellyttävä aina olekaan)
VastaaPoistaKyllä se joskus naurattaakin, mutta liiallisina annoksina vaan tulee ähky.
Poista