Olen skippaillut päivän tarinoita viime aikoina oikein urakalla, mutta tänään aiheena kahvi. Siitähän minulla onkin kerrottavaa, sillä minä en juo kahvia.
Tätähän ei jotkut henkilöt (erityisesti vanhemmat sukulaistätini) jaksa ymmärtää. En juo kahvia, koska en pidä sen mausta. Enkä aio väkisin opetella juomaan sitä. Mutta kun ne kahvikutsut sitten on, niin siitäpä se ongelma vasta saadaan, kun Rillo nyt ei juo kahvia. Eikä sille kelpaa teekään.
Teehän on sitten se luonnollinen vaihtoehto kahville. No teetä juon joskus, mutta en erityisesti halua sitäkään. Olen tyytyväinen vaikka lastenpöydän mehutarjoilusta tai ihan vaikka kraanavedestä, mutta mitään kuumaa kuppiini en välttämättä halua.
Eli lopputulos on se, että minä olen hankala koska en juo kahvia. "Mitä me sulle nyt keksittäisi?"
Ja perkele, en anna periksi!
Mulla vähän samanlainen ongelma (tai eihän se mulle oo ongelma,mutta muille).Itekin joisin mieluusti jotain kylmää,mutta oon niin kauheen ujo ja hiljanen etten saa sanottua kun teetä jo kaadetaan kuppiin. Likan isoäiti ei muista koskaan etten juo kahvia (join odotusaikana,en vissiin oo muistanu sanoa etten siitä välitä ;) ),joten siellä tulee kerran vuodessa juotua kupillinen.Pahaa se on ku piru!
VastaaPoistaEi kun rohkeasti vaan pitämään puoliasi ja yhtään häpeilemättä. Voidaan yhdessä perustaa sellainen kahvi-iitojen uhrit ry. vertaistukiryhmäksi =)
Poista