Kun on itse siellä myrskyn silmässä, ei ehkä enää osaa ajatella järjellä tai asioita lähitulevaisuuteen. Kuinka paljon puhumalla saisi itselleen ja muille paremman mielen, ongelman selvitettyä ja ennenkaikkea oman mielenrauhan.
Toisaalta voisi tuntea myös ylemmyyden tunnetta, että minulla ei tuollaisia ongelmia ole. Mutta kun seison toisen vieressä, tukena, siellä myrskyn silmässä, ei omilla tuntemuksilla ole paljon jalansijaa. Eikä sitä koskaan tiedä, milloin tarvitsen tuen omaan myrskyyni.
Alkuperheessäni myrskyää isosti. Kaikilla jotain. Pientä tai isoa, mutta kaikille suurta.
Viikonlopun irtiotto tulee kyllä niin hyvään paikkaan. CPH here I come!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Rillo hykertelee ilosta jokaisesta kommentista. Kiitos!