Sunnuntaina napsautin pitkästä aikaa keittiön radion auki. Isäni oli säätänyt radion johonkin pappakanavalle (yle) ja hetken kesti että ymmärsin mistä on kyse ja sen jälkeen ei naurulle meinannut tulla loppua. Kansanradio, parasta viihdettä ikinä. Yksikään soittaja ei ainakaan äänestä ja jutuista päätellen ollut selvinpäin. Tai ainakin kovassa darrassa piti päästä ajatuksia jakamaan.
Voisin kuvitella parin (tai sadan) huonosti nukutun yön ja/tai edellisillan vinkkuövereiden nostavan tämänkin huumoripläjäyksen useampaan potenssiin.
Suosittelen!
Mutta miinuspuolena on tietenkin se, että jos ottaa homman liian tosissaan, voi mennä itselläkin hermot.
Taitaa vaan aika tosissaan ne ihmiset sinne soitella.
PS.
Opin jotain uuttakin siinä naurunhörähdyksien lomassa. C-kasetteja saa edelleen jostakin ostettua, kunhan sattuu löytämään sellaisen kaupan mistä niitä voi vähän niinkuin tiskin alta kysellä. Eli eikun etsimään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Rillo hykertelee ilosta jokaisesta kommentista. Kiitos!