Kateutta

Aika harvoin, tuskin koskaan tunnen kateutta. 

Soitin tuossa yhtenä päivänä kotimatkalta Prinsessan kaverin äidille. Tiesin, että Prinsessa on heillä ja hänet piti saada kotiin pikaisesti jotta päästään lähtemään harjoituksiin. Sanoin vielä tälle äidille soittaessani, että et varmaan ole vielä kotona, mutta jos saisit viestiä sinne kotiin. Mies oli ulkomailla työmatkalla ja hän oli kuntosalilla, mutta homma hoituu. Tässä siis tuli kateus.

Ehkä vielä joskus minäkin nautin omasta ajasta. 
- En välttämättä kuntosalilla tosin.

Suunnittelin eilen tälle päivälle pizzaperjantaita. Jotenkin vaan oli pizzafiilis. Hehkutin asiaa perheelle.

Prinsessa: Yäk, mä en tykkää pitsasta.
Esikoinen: Mä en ainakaan halua, että siinä on mitään muuta kuin kinkkua ja juustoa. Ei edes ketsuppia.
Juniori: A-PI-NA

Tuo juniorin kommentti ei ehkä liittynyt tähän pizzaperjantaihin, mutta se on niitä harvoja sanoja joita hän osaa ja sitä sitten toistellaan usein.

Kateutta siis voi kokea myös siitä, että joillakin on pizzaperjantai. Meillä taidetaan syödä tänään makaronilaatikkoa.