Motivointi

Työnantajani kouluttaa minua muutosjohtajaksi. Sikäli ajankohta on hyvä, että iso muutos on käynnissä parasta aikaa. Toisaalta ajankohta on huono, sillä koulutus jatkuu vielä pitkälle kevääseen ja muutoksen pitäisi olla valmis än-yy-tee...NYT!

Eilen tosiaan luennon aiheena oli motivointi. Miten motivoida? Koko sana on jo lähellä kirosanaa ja siksi olikin lohdullista kuulla kouluttajalta, että pomon tehtävä ei ole motivoida muita kuin itseään. Kuitenkin motivointi on juuri sitä, mitä esimieheltä odotetaan. Motivaation pitäisi lähteä jokaisesta itsestään, eikä sitä voi edes esimiehen avuin kannatella. Eikä esimiehen ja alaisen suhde voi olla kannatteleva. Esimiehen tehtävä on poistaa ne esteet, jotka on motivoitumisen tiellä. 

Valitettavasti oppikirjoissa tai luennoilla ei ikinä käsitellä tilannetta, jossa ihmisillä on periaatteellisesti kaikki huonosti ja näin ollen motivaation esteiden karsiminen on ihan helvetillinen homma. Ellei mahdoton. Vaikka kaikki olisi hyvin, niin kuitenkin kaikki on huonosti. Vaikka yhtään konkreettista asiaa ei voida nimetä, niin varmasti jonkun on pakko olla huonosti. 

Olisiko tässä siis tarvetta luennoitsijalle? Eihän minullakaan ratkaisua tähän ole, mutta eipä ole muillakaan aiheesta luennoivilla.

Mutta jotta jälleen haetaan asiasta se positiivinen puoli: onpahan ainakin haastetta motivoivan työympäristön luomisessa. Joku voisi nyt kommentoida, että niitä tyyppejä, joilla on aina joku huonosti, löytyy myös muilta työpaikoilta...ihan lohdutuksena edes.