Valinnaisuutta

Esikoisella on koulussa valittavana valinnainen kieli ensi vuodeksi. Sikäli kovin kiva, että tämä vapaavalintainen kieli on joko ruotsi tai... no, ei-ruotsia. Ehkä markkinointipuolessa olisi hieman parantamista tämän suhteen. Vaikka tähän tyyliin: lapsesi voi aloittaa ensi vuonna ruotsin kielen pitkän oppimäärän opinnot.

Minähän tunnetusti olen pakkoruotsin kannattaja. Voin kannattaa pakkovenäjääkin, tai mitä tahansa kieltä sitten halutaankin opettaa. Koulussa järjestettiin oikein infotilaisuus tästä valinnaisuudesta, kovin suurta suosiota tilaisuus ei saanut. En tiedä onko enemmistön kanta sitten puolesta tai vastaan, mutta oman pojan luokalta paikalla ei ollut kuin kahden lapsen vanhemmat minun lisäkseni. Superpojan vanhemmat oli tietenkin molemmat paikalla.

Ketäköhän niitä opetussuunnitelmia mahtaa laatia? Nytkin tässä infossa tehtiin selväksi, että opetussuunnitelma muuttuu vuonna 2016 siten, että ruotsin kielen B-opinnot alkavat jo kuudennella luokalla. Hieno juttu, mutta... Opetustunteja riittäisikin vain kuudennelle, seitsemännelle ja kahdeksannelle luokalle, eikä ruotsin opetusta olisi siis yhdeksännellä luokalla ollenkaan. Aika nopeasti se kielitaito rapistuu ja unohtuu, ettei kovin kannatettava ajatus mielestäni. Luulisi, että opetussuunnitelmaa laatii alan ammattilaiset kuitenkin.

Infotilaisuudessa käytiin hyvin läpi, että missä tapauksissa suositellaan valinnaisen kielen ottamista ja missä tapauksissa ei kannata ottaa. Mikäli on muissa aineissa hankaluuksia ja esimerkiksi englannin kielen opinnoissa jotain motivaatio- (taas se sana) tai oppimisvaikeuksia, ei kannata edes harkita. Englanninopettajaa ja luokan opettajaa kannattaa haastatella. Suositeltiin, että lapsen kanssa käydään kotona tarkkaan läpi, että tämä tarkoittaa lisätunteja viikkoon sekä tietenkin lisää kotitehtäviä. Ennenkaikkea lapsen tulee itse haluta opiskella uutta kieltä. Siinä esitelmän loppuvaiheessa jaettiin ilmoittautumislomakkeet, jonka taittelin nätisti taskuun. Pitäähän tästä kotona siis puhua ja ehkä opettajan mielipidettäkin kysyä. Ruotsin opettajan mukaan ne, jotka vanhempien pakottamina aloittavat opinnot myös erottuvat joukosta.

Superpojan vanhemmat istuivat vieressäni, täyttivät ja palauttivat lapun samantien. Ehkä se valinnaisuus olikin juuri siinä, että ruotsia vai ei-ruotsia? No, ehkä olivat osanneet käydä keskustelut jo etukäteen. 

Haastattelin opettajaa ja kotona vielä esikoista. Ilmoittautumislappu kirjoitettiin, koska esikoinen halusi. Opettaja ei nähnyt mitään estettä miksei, kunhan vain lapsi itse haluaa. Lasteni sukurasitteena on suomea taitamattomat ruotsalaiset sukulaiset, ehkä hieman asuinympäristökin ja varmaan myös tämä pakkoruotsia kannattava äiti. Mutta päätöksen esikoinen teki ihan itse.

PS.
Asettaa lisähaastetta kotona käytyihin aikuisten keskusteluihin. Ennen puhuttiin englanniksi ne asiat, joita lapset ei saa kuulla. Viime aikoina kun esikoinen jo vähän ymmärtää on vaihdettu ruotsiksi. Pitääkö seuraavaksi siirtyä saksaan. Pahasti on ruosteessa... Mutta jos on pakko.