Se, että kaikilla on koko ajan kiire on aika ärsyttävää. Etenkin se, että asiasta mainitaan toistuvasti. Tätähän minäkin harrastan. Valittelen, kun en ehdi tekemään mitään saati sitten vain ottamaan rennosti. Joka päivä on kiire, viikonloput on varattuna melkein kesään asti.
Maanantaina iski kuopukseen flunssakuume. Siinä sitten makasin sohvalla tulikuuma kuopus kainalossa ja olin vaan. Vaihtoehtoja ei pahemmin ollut, aina kun yritin lähteä paikalta, kuopus havahtui hereille ja huusi kunnes pääsi takaisin kainalopaikalleen. Pari kertaa onnistuin sen verran, että sain pesukoneen päälle. Aika pitkään siinä meni, että odottelin ja toivoin kuopuksen nukahtavan riittävän sikeästi, että voisi tehdä sitä tai tätä, niitä juttuja joita ei viikonloppuna ollut ehtinyt. Jossain vaiheessa oli pakko alistua ja pitikin pitkästä aikaa tutkia tv:n päiväohjelmavalikoimia. Kuopuksen ollessa hereillä katsottiin sadatta kertaa Autot -elokuvaa, eikä sitten enää ollutkaan kiire. Tiistaina jatkui sama kaava, sohvannurkassa, päiväohjelmia tuijotellen. Lääkäriltä haettiin dropit ja jatkettiin sohvalla makoilua. Keskiviikkona oli palattava töihin. Selkähän tuosta makoilusta tuli kipeäksi, mutta kuopuskin on onneksi jo paremmalla voinnilla (anopin seurassa toipumassa). Tekihän se äidillekin hyvää ottaa pienet levot välillä. Myönnetään.
Nyt sitten pukkaa itsellekin sitä flunssaa, viikonlopuksi tietenkin. Yleensä tosin se äitiflunssa tulee viimeisenä, sitten kun kaikki muut on jo saaneet voimansa takaisin eikä ymmärrystä väsyneelle äiti-ihmiselle enää muulta perheeltä riitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Rillo hykertelee ilosta jokaisesta kommentista. Kiitos!