Kylä kasvattaa

Voi kun voisi valita lapselleen kaverit. Esikoisella on kaksi kaveria, jotka korvaisin silmänräpäyksessä.

Kaveri A: Ylivilkas tyyppi, jonka vanhemmat antaa lapsensa pelata 10 tuntia päivässä sotapelejä ja muita 8-vuotiaalle sopimattomia pelejä. Sama ikärajattomuus pätee myös elokuviin, mitä aikuisemmille se on tehty, tämä tyyppi on sen nähnyt. Hänen isänsä sanoo, että kun se ei suostunut katsomaan lastenohjelmia. Autossa ei käytetä turvavyötä eikä pyöräillessä kypärää saati veneillessä pelastusliivejä. Sanavalmis tyyppi, joka osaa kaikki mahdolliset rumat sanat, perseraiskaus, näin esimerkkinä. Hän ei välttele opettamasta näitä sanoja muille. Luulee selviävänsä mistä tahansa puhumalla. Jos äiti kieltää pelaamisen illalla, hän herää yöllä salaa pelaamaan. Jos äiti uhkaa piilottaa ohjaimen, hän piilottaa sen äidiltään. Hermostuu hetkessä, vaihtaa kaveria kuin paitaa. Tänään bestis, huomenna ei niinkään.

Kaveri B: Laiska ja arvaamaton. Äiti kuskaa kilometrin päähän jalkapalloharjoituksiin, jos poika jaksaa lähteä sinne. Komentelee kavereitaan tekemään, mitä ei itse jaksa. Mielialat vaihtelee sekunneissa mitattuna. Naurava poika voi muuttua raivoavaksi ipanaksi hetkessä. Raivon ollessa pinnassa voi tehdä mitä vain, potkia tai lyödä millä käteen sattuu osumaan, vaikka lapiolla. Äidin mielestä hyvää oli, että löi lapion kahvapäällä. Ei tule toimeen puolta tunia pidempää isossa porukassa, kahden keskenkin menettää yhtäkkiä hermonsa ja häviää paikalta. Ei kestä minkäänlaista kritiikkiä tai komentamista. Monet kerrat olisi ollut palautteen antamista, mutta tyyppi on hävinnyt kotiinsa, sänkynsä alle piiloon, välttääkseen huudot. Vanhemmat uskovat ennemmin lapsensa selitykset, kuin muun kylän kertomukset.

Voitteko siis uskoa, että olen sydän syrjällään kun poika on näiden kanssa liikenteessä. Monet keskustelut on käyty, että mihin kannattaa lähteä mukaan ja omaa päätä pitää käyttää siinä, että mitä saa tehdä ja mitä ei. Kyllähän niitä tyhmiä ajatuksia sille omallekin pojalle varmasti tulee, mutta jännästi just näiden kahden tyypin kanssa aina sattuu ja tapahtuu. Suosittelen muita kavereita, mutta en voi kieltää olemasta näiden kahden kanssa. Ja jotain kivaahan niissä pitää olla, kun minun kultamussukkani niiden kanssa kerran viihtyy. Äidin silmään tai korvaan ei vaan ole niitä hyviä juttuja viime aikoina tullut. Eikä taaskaan vika ole täysin näissä lapsissa vaan niiden vanhemmissa.

Viikonloppuna esikoinen keksi koiruuksia juuri tämän B:n kanssa. Naapuri tuli kertomaan tapahtuneesta, minäpä marssin kohti poikia. Huusin jo matkalta nimeltä molempia, tää B-tyyppihän oli tietty hävinnyt kuin pieru Saharaan siinä vaiheessa kun pääsin paikalle. Naapuri oli kuullut kuinka ripitän omaa poikaani tapahtuneesta ja lähti hakemaan myös tätä kaveri B:tä paikalle, mulla kun oli kuulemma niin hyvä flow päällä sen palautteen kanssa. Eihän sitä mistään löytynyt. Myöhemmin puhuin hänen äitinsä kanssa joka sanoi, että B on kyllä ollut paikalla, muttei ole oman kertomuksensa mukaan tehnyt mitään. Niin, vaikka siis kuusi muuta ihmistä todistaa aivan muuta.

Pitäisi kasvattaa koko kylän lapsia, vaikka omissa kolmessakin on riittävästi.