keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Kepeä kesäkuu


Kesäkuu on mennyt niin kepeästi, että itseltäkin mennyt puolen kuuta ihan ohi. Ainakin päivän tarinoiden osalta. Otetaan pikakelaus.

1. Taivas ja Helvetti.
Joudun tekemään töitä tyypin kanssa, jolla mielialat vaihtelee. Aamupäivällä oltiin taivaissa, iltapäivällä helvetissä. Ihan kuin tekisi töitä uhmaikäisen lapsen kanssa.

2. Puutarha.
Puutarhassani kukkii tällä hetkellä voikukat. Tehtävälista on pitkä, kun vaan olisi aikaa tehdä jotain. Mansikatkin jäi istuttamatta, kun kuopus on ollut kipeänä ja kiukkuisena monet arki-illat. Mutta sitten joskus parin vuoden päästä.

3. Pidättyväisyys.
En ole oppinut vielä. Paitsi vessa-asioissa.

4. Kierre.
En kyllä ymmärrä miten keilapalloon saa sen kierteen. Toinen paha kierre on ns. sipsikäsi. Eli kun otat yhden, on pakko ottaa toinen. Aasinsillan puutteesta ei kannata syyttää kirjoittajaa.

5. Helle.
Kesäkuun viides päivä taisi olla helle. Tänään ei ole. En varsinaisesti pidä helteestä, sellainen yöunet salliva lämpö on kiva, mutta liika on liikaa. Tämä ominaisuuteni ehkä johtuu kalvakasta ihostani, joka ei pidä auringosta. Ilmeisesti pisamien määrä vaan lisääntyy vanhetessa? Plop-plop.

6. Ahkera.
En ole.

7. Emo.
Jossakin päin äitiä kutsutaan Emoksi. Minä olen äiti. En muija, emäntä, akka, mamma tai emo. Vaan äiti tai kulta.

8. Tuulta päin.
Purjehtimaan. Joo, eihän se vastatuuli niin kiva kaveri ole, mutta tietenkin se vastatuuleen kryssiminenkin saa sen myötätuulen tuntumaan entistä mukavammalta.

9. Harmaa.
Olohuoneen seinät on nykyään harmaat. Laastia ja kaoliinia. Tykkään.

10. Putiikki.
Voisin pyörittää jotain pientä putiikkia vaikka oman toimen ohella. Mitä siellä myytäisi ja kävisikö siellä joku, en tiedä. Mutta sellainen kauppaleikki voisi olla kivaa näin aikuisenakin.

11. Elämänohje.
Äitini jakamat elämänohjeet: Kukas sen kissan hännän nostaa jos ei kissa itse. Ei tule nyt muuta vastaan. Mutta täytyy sanoa, että silloin pienenä tyttönä en ymmärtänyt mistä oli kyse.

12. Isoäiti.
En koskaan tavannut isoäitejäni, molemmat oli siirtynyt ajasta ikuisuuteen jo hyvän tovin ennenkuin minä synnyin. Tämä on kyllä surettanut minua koko ikäni. Omat lapset onneksi saavat nauttia omista isoäideistään melkein kyllästymiseen asti ja toivottavasti vielä monen monen vuoden ajan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Rillo hykertelee ilosta jokaisesta kommentista. Kiitos!