Elämän epäreiluudesta

Elämä ei ole aina reilua.

Työkaverini on lähdössä vaimonsa kanssa ensi viikolla New Yorkiin. Sinne minäkin olen halunnut jo useamman vuoden ajan. Olen jo aloittanut säästämisen sitä matkaa varten, tosin viimeksi taisi se kassa tyhjentyä auton pakoputkiremonttiin. Eikä tätä elämää epäreiluksi tee nyt se, että työkaveri pääsee New Yorkiin, vaan tämä:

Minä: Oi kun ihanaa, sinne minäkin olen halunnut jo pidemmän aikaa lähteä!
Työkaveri: No en mä tiedä, me saatiin aika halvat lennot ja hotelli...
M: Onko teillä jotain suunnitelmia, että mitä ainakin pitää nähdä ja kokea?
T: Ei meillä mitään, vaimo varmaan shoppailee.
M: No kai nyt sentään jotain on mietittynä?
T: Ei oo mietittynä, mutta jos koko viikkoa ei tarttis niissä kaupoissa kierrellä. Ja jos nyt vaikka näkisi sen Vapaudenpatsaan.
M: Oon kuullut, että sinne on joskus pitkätkin jonot. En tosin tiedä, kun en ole käynyt.
T: No siis jos sen nyt vaan näkisi vaikka kauempaakin, se riittää.
M: Aha...

M: No entäs sitten Times Square, Central Park, Top of the Rock, Empire State building, High Lane, Brooklyn Bridge, MoMA? Nehän nyt pitää nähdä.
T: En mä tiedä, katotaan nyt.
M: Ja voihan sitä seuraavaan kertaankin jotain jättää. 
T: No en mä sinne toista kertaa kyllä lähde.
M: Aha... (MITÄ VIT...?)