Kuinka sattuikaan, että kun meitä niin harvoin kutsutaan minnekään aikuisten juhliin ja sitten kun kutsutaan, meillä ei olekkaan lapsenvahtia.
Innokkaat lapsenvahtimme eli appivanhempani yleensä lähes vaativat lapsia heille hoitoon, omat vanhempani nyt asuvat matkan päässä, mutta ovat aina valmiina kun apua tarvitaan. Mutta kun vastassa on juhlat, joihin haluamme osallistua: tukiverkostomme on lomalla. Toiset Krakovassa ja toiset Turkissa, ihan ansaitusti myönnetään.
Eihän tästä voi kiukutella, nyt vaan sattuu kalentereissamme osumaan kaikki menot samalle viikonlopulle. Olen yrittänyt pohtia, että miten he, joilla ei oikeasti ole tukiverkostoa selviävät vastaavista tilanteista. Löytyykö esimerkiksi uudelle paikkakunnalle muuttaneelle perheelle tukiverkosto ja mistä? Entä ne, joilla ei oikeasti ole mitään tukiverkostoa, ei edes matkojen päässä. Onko SPR jo muodostanut uuden rahankeruukohteen tukiverkostojen luomiseksi, kuten ystävätoiminnasta ja mitä koira-kaveriksi nitä nyt onkaan.
Olen ilmoittautunut naapureillemme tukiverkoksi, heillä kun isovanhemmat ovat heittäneet jo lusikan nurkkaan, sisaruksetkin asuu pitkän matkan päässä ja itsekin ovat muuttaneet jostain kauempaa. Ne ei kyllä ottaneet asiaa ollenkaan tosissaan, vaikka minä olin tosissani. Yksi ilta silloin tällöin aikuisessa seurassa tekee hyvää sekä parisuhteelle että omaan jaksamiseen.
Viimeisin suunnitelmani on hajoita ja hallitse -taktiikka. Eli kaikki lapset eri paikkoihin 'yökyläilemään'. Lapset ei ole koskaan harrastaneet vastaavaa, joten niitä yökyläilypaikkoja pitääkin oikein miettiä. Ja kehtaanko itse ehdottaa, että täältä tulisi nyt yökyläilijä, huolitteko. Ja sitten tuo kuopus! Joka ei siis nuku öisin. Sanoisin, että ei ihan yökyläilymateriaalia.
Sitten kun tämä ongelma on selätetty, seuraavaksi MITÄ MÄ LAITAN PÄÄLLENI -ongelma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Rillo hykertelee ilosta jokaisesta kommentista. Kiitos!