Erakoksi?

Tiistai-iltaa vietin ihmismassojen joukossa. Tokihan hyvin lähellä edessäni lavalla esiintyi tarmokas rouva mikkeineen ja tanssiryhmineen. 

Tehdään nyt ihan ensiksi selväksi se, että minulla ei ole mitään vastaan tyttöjen välistä rakkautta.  Eikä miestenkään sen suhteen. Jokainen tavallaan ja hienoa jos kaikille löytyy joku jota rakastaa. Tämä tarina olisi voinut kertoa kenestä tahansa, mutta sattumalta tässä nyt oli nuori tyttöpariskunta kyseessä.

Meinasi nimittäin yksi lepakko saada tältä tulevalta erakolta turpaansa. Mikä ihme siinä on nykyajan ihmisissä (siis suuntautumisesta riippumatta), että se oma napa on mitä jaksetaan tuijotella vain ja ainoastaan. Olin parkkeerannut itseni hyvissä ajoin hyvälle paikalle, mutta ilmeisesti tämän yhden nuorehkon tytön mielestä se minun jo varaamani paikka olisi hänellekin ollut sopiva. Hän teki sen myös hyvin selväksi, että rouva on hyvä ja väistyy. No en väistynyt, vaikka sain hiuksia naamalleni jatkuvasti sekä väistellä neidin tanssimuuveja, tyttöystävänsäkin vielä näytti häpeävän. Päätin pitää iloisen ilmeen kaikesta huolimatta, vaikka toki sorruin muutaman kerran mulkaisemaan pahasti ja astuin varpaillekin (täysin ansaitusti). Siinä kun odottelin, että koska ne tanssivat kädet kolahtaa mua kaaliin, sain kivasti aikaa miettiä mitä sille sitten sanon kun osuu. Ja osuihan se. Jos nyt kyseinen henkilö sattuu lukemaan tätä, niin olin täysin tosissani, että seuraavasta olisinkin lyönyt takaisin. Onneksi ymmärsi lopulta perääntyä.

Enkä minä nyt ihan oman napani ympärillä siellä seisoskellut, minäkin tein tilaa ja vein niin vähän tilaa kuin se minun kokoiselleni ihmiselle on mahdollista. Luovuin jopa eturivinpaikastani siinä vaiheessa kun itsellekin tuli tarve liikkua enemmän.

Mutta ihan vakavissani mietin, että pitäiskö ryhtyä erakoksi?  Tai ainakin aikuisten seuraan sinne istumakatsomoon? Joskus siellä istumakatsomossakin istuneena sain taas pahastuneen herrashenkilön vihat päälleni kun nousin ylös ja tanssin. Pitäisi vissiin jäädä vaan kotiin. 

Muita huomioita ihmismassoista:

Ihmiset jonottaa toistensa perässä, vaikka eivät tiedä ovatko edes oikeassa paikassa tai minne jono johtaa. Yhdessä jonossa seisoessani takanani virisi keskustelu etuilijoista. Takanani seisovat luulivat olevansa vessajonossa vaikka tosiasiassa jonotettiin permannolle.

Otetaan esimerkkinä vaikka neljän tytön ryhmä. Porukka saapuu määränpäähänsä, kaikki katsoo ympärilleen ja kaivavat puhelimet esiin. Pitäähän sitä naamakirjaan päivittää missä on, todisteeksi otetaan pari valokuvaa joissa kaikki hymyillään. Sen jälkeen keskitytään taas puhelimeen ja statuspäivittelyyn. Näitä esimerkkejä näin monen monta!