MIstä sitä jatkaisin...

Nyt on taas niin pitkä kirjoitustauko, että kirjoittaminen on hankalaa...

Ensinnäkin kesä yllätti. Kesävaatteet ei mahdu päälle eikä massakautta saa millään katkeamaan. Tahdonvoima, missä olet? Ihan jo t-paidan päälle pukeminen on inhottavaa kun tuntuu että käsivarret muistuttaa reisiä. Ja lisäksi ne on tietenkin vitivalkoiset ja herättää näin ollen myös huomiota.  Eikä ne siitä ruskeammiksi muutu, kun pidän niitä piilossa. Sama pätee sääriin.

Mökkeily. Sitä on taas yhden yön verran testattu koko perheen kanssa. Ruuanlaittoa, tiskausta ja siivousta. Jotenkin muistuttaa kotioloja. Yöt on niin kylmiä, että omaa aikaa ei pysty viettämään yöllä ulkona vaan sisällä telkkarin äärellä. 

Kävin työmatkalla Pohjanmaalla. Kauniita on Suomen kaupungit kesäauringossa ja yksikseen autoilu on aika kivaa. Ihmiset oli myös mukavia. Vietin vauhdikasta iltaa 50+ herraseurassa, hauskoja kavereita ja yllättävää, että ottivat minut mukaan. 

Valokuvaus. Nyt on taas yksi kurssi purkissa ja sen tiimoilta syksyllä olisi luvassa oikein näyttely. Juuri niin kuin joskus jo totesin, että ketä tahansa kenellä on kamera voi pitää valokuvanäyttelyn. Meidän porukalla oli hieno teema ja hienoja kuviakin sieltä syntyi. Oma kuvaus on vähentynyt sitä mukaa kun oppia on tullut lisää. Jotenkin tiedän, etten osaa ottaa kuvaa niinkuin sen päässäni jo näen. Lopputulos ei vastaa siis kuvitelmaa lopputuloksesta.

Lapset on jo kesälomalla eikä arki ole entisensä. Anoppi ei säästele sanojaan sotkuisesta kodistamme, vaikka se olisi juuri häntä varten puunattu. Jos nypin pihaa, se aika on pois sisäsiivoukselta ja tästä tulee palautetta. Jos taas siivoan sisällä ja annan rikkaruohojen rehottaa, tulee palautetta. Aikani ei vain millään tunnu riittävän kaikkeen. Mies on jo niin hermostunut äidilleen, että ilmoitti ettei mummin hoitopäiviä jatketa enää syksyllä. Kuopushan viihtyy hyvin päiväkodissakin. 

Pitkän väsytystaistelun jälkeen Prinsessalta irtosi ensimmäinen hammas. Väsytystaistelu oli siksi niin tiukka, koska Prinsessa oli päättänyt ettei sitä kukaan häneltä irti ota ja äiti oli taas päättänyt sen irrottaa kun jo puoliksi oli irti koko hammas. Tahtojen taistelua, enkä varmaan kovin hyvin sitä hommaa hoitanut. Lupasin jo Ruotsin risteilynkin jos saan ottaa hampaan irti ja sitten peruin koko risteilyn kun en saanut irroituslupaa. Lasta tuli lahjottua rahalla, karkilla, koruilla ja sillä risteilyllä. Mutta ei antanut periksi, ei lapsi eikä äiti. Lopulta tuli se viimeinen viisitoistaminuuttia, jonka jälkeen hammas otetaan väkisin pois. Se melkein irtonainen hammas sattui ja sai ikenenkin muuttumaan kirkkaanpunaiseksi, lopulta taistelun jälkeen hammas oli jo irti muttei siihen saanut silti koskea. Nyt Prinsessa esittelee ylpeänä irronnutta hammastaan sekä koloa hammasrivistössä. Ja myönsi sentään, että olisi ehkä voinut antaa ottaa sen irti jo vähän aiemmin. Luonteensa se on perinyt äidiltään, tuota tahdonvoimaa pitäisi vaan vieläkin löytyä myös äidistä, että ne kesävaatteetkin saisi mahtumaan päälle.