Tartuin hetkeen ja päätin olla tänään vähemmän tehokas. Huomenna olen taas tehokas.
Eilen olin prinsessan jalkapallopeliä katsomassa. Ihan täysin en päässyt peliin keskittymään kun kuopus oli mukana, mutta kaikkeni yritin. Hyvin meni pelit, vaikkakin tappio tuli molemmista peleistä. En ollut aikaisemmissa peleissä katsomassa ja sain mieheltä jo vinkin, että katsomon puolelta löytyy mölyapinaäitejä. Juuri nitä, jotka ei voi olla hetkeäkään puuttumatta peliin. No sitä pahinta en katsomosta nähnyt tai kuullut, mutta jännästi huomaan, että tyttöjen jalkapallossa tämä vanhempien kiihkoisuus on jotenkin isompaa ja voimakkaampaa kuin poikien jalkapallossa. Ainakaan mitä oli esikoisen jalkapalloaikoina aistittavissa.
No nyt sitten pelin jälkeen yksi äideistä kävi avautumassa valmentajalle, että valmentaja on peluuttanut hänen pientä riittaliisairmeliään väärin tai ainakin suosinut omaa lastaan useammalla vaihdolla. Kuka helvetti ehtii niitä vaihtoja niin tarkkaan vahtimaan kysyn vaan? Otti oikein reippaasti päähän, mutta oli pakko syöksyä kuopuksen perään joka suuntasi vauhdilla kohti autotietä.
Illalla sitten tuli valmentajalta viestiä, että hän luovuttaa ilomielin paikkansa jollekin joka homman paremmin hoitaa. Ja arvatkaapa kuinka monta tyyppiä niitä sellaisia on? Ehkä sitten tämä yksi joka jo valmiiksi katsomon puolelta laskee näiden 7-vuotiaiden täysammattilaisten jalkapalloilijoiden peliaikoja. Lähetin valmentajalle takaisin kannustavan viestin ja niin oli tehnyt moni muukin. Hän sai siis muulta joukkueelta täyden tuen ja kiitokset jo tähän asti hyvin tehdystä valmennustyöstä. Minusta ei olisi siihen, eikä monesta muustakaan kentän laidalla huutavista.
Ehdotan, että me vanhemmat luvataan olla puuttumatta valmentajien peli- ja pelaajapäätöksiin. Jos jotain kommentoitavaa tulee, käydään keskustelut rakentavassa hengessä. Itsestäänselvyyksiä monelle, mutta valitettavan monelle taas ei.
Nyt alan oikein kunnolla laiskaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Rillo hykertelee ilosta jokaisesta kommentista. Kiitos!