torstai 6. helmikuuta 2014

Superpojan paluu

Ollaan kotona hämmästelty esikoisen käytöstä tässä viimeisen kuukauden ajan. Kysytty on monet kerrat, mutta herra ei vastaa. Käytös on tiuskimista ja välinpitämättömyyttä. Huutoa ja itkuakin pikkuasioista. Tietenkin se esiteiniys velvoittaa, mutta tämä alkoi olla jo todella hermoja raastavaa. Ihan kuin joku ihan vieras tyyppi olisi muuttanut meille tiuskimaan ja olemaan ilkeä. 

Eilen sitten sain ensin hepulit kun tyyppi valehteli minulle silmät kirkkaina ja sen jälkeen kun passitin pojan nukkumaan ilman iltapalaa, kävin vielä yrittämässä keskustelua. Tällä kertaa se onnistuikin...

Syyllinen on se helvetin Superpoika. Koulussa välitunneilla pelataan jalkapalloa salibandymaalien kera. Esikoinen on maalivahtina ja tykkää siitä kovasti. Mutta kun Superpoika on vastustajan joukkueessa ja Esikoinen torjuu hänen maaliyrityksensä, maalivahtia lyödään ja kovaa Superpojan toimesta. Esikoinen sanoi, että häntä sattuu niin paljon, että tulee itku. Ja kun hän itkee, kaikki nauravat hänelle. Kun esikoinen uhkasi lyödä takaisin, Superpoika heitti tappouhkauksen ilmoille.

Mitä tehdä kun Esikoinen haluaa olla pelissä mukana ja tykkää pelata, mutta yksi tyyppi käyttäytyy sopimattomasti. Kenen tässä pitäisi lopettaa pelaaminen? Tietenkin käytiin keskustelua oman puolensa pitämisestä, se ei ole Esikoisen vahvuuksia. Vaihtoehtoina ei tullut takaisinlyöminen eikä tappouhkaukset. Ainakaan vielä!

Tämähän on tietenkin se minun kullanmuruni versio, mutta hän on valmis seisomaan asian takana kun sanoin että tästä keskustellaan opettajan kanssa. Tämän Superpojan tuntien, minun ei ole ollenkaan vaikea uskoa, että näin todella tapahtuu. Olen todistanut sen jalkapallokentän ja salibandykentän laidalla aikaisemminkin mitä tapahtuu kun peli ei suju kuten Superpoika on suunnitellut. Jäähyjä on jaettu niillä kentillä niin Superpojalle, kuin Superpojan isällekin. Pojalle käytöksestä ja isälle suunsoitosta.

Selitin tarinan opettajalle ja odottelen hänen kantaansa asiaan. Mutta puhkun raivosta...

2 kommenttia:

  1. Puhkun kanssa! Ja se on kyllä sellainen juttu, että jos joku tulee lyömään, niin kyllä takaisin saa antaa. Piste. Itse ei saa aloittaa, mutta itseään pitää puolustaa.

    -S-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mussa sen verran on kukkahattutätiä, että ensin pitäis yrittää puhumalla selvitä. Saattaa se seuraava ohje minultakin olla, että anna takasin... Sitäkin on pikkusiskon kanssa kuitenkin jo harjoiteltu. =)

      Ei vieläkään mitään kommenttia opelta! ARG!

      Poista

Rillo hykertelee ilosta jokaisesta kommentista. Kiitos!