Viikonlopun raportti

Perjantain ostosretkestä ystävän kanssa jäi käteen pari paitaa ja pari huivia ja yksi käsilaukku. Mitäänhän ei pitänyt ostaa. Päällimmäiseksi ajatukseksi jäi kuitenkin olotila, että minua on jälleen käytetty hyväksi. Ilmeisesti tämä olotila vei niin paljon ajatuksia, että ne perjantain ostokset on edelleen kassissaan eteisen nurkassa.

Yleensä ystävän kanssa nautitaan yhteisestä keskustelusta, mielipiteiden vaihdosta ja yleensäkin yhdessäolosta. Mutta näistä tapaamisista jää minulle kuitenkin sellainen olo, että se mitä hän tarvitsi hän sai. Ystävän ailahtelevainen mieli ja alati muuttuvat tahtotilat tietenkin jättää oman pään entistä sekavampaan tilaan, mutta siihen nyt olen jo tottunut. Ystävyyttä on montaa eri lajia. Enkä siis tiedä, onko tämä sitä.

Lauantaina olin kaupassa jo yhdeksältä (tai ainakin ennen kymmentä) ja onpa iloa kun se reissu on heti aamulla tehty. Kodinhoitohuoneen ja vaatehuoneen siivous oli jälleen agendalla, mutta jäi sekin sitten tekemättä. Tuore lumi houkutteli pulkkamäkeen. 

Siskon tyttö tuli myöhään lauantai-iltana käymään ja yö menikin siinä hänen kutrejaan värjätessä. Vieläkin on omat kynnet punertavat. Tuliaisena hän toi liian monta donitsia, jotka maistuu vieläkin suussa. Liika on liikaa.

Sunnuntaina jääkiekko- ja ringetteharjoitusten jälkeen käytiin Prinsessan kanssa katsomassa Onneli ja Anneli -elokuva. Suosittelen. Onneksi satuin saamaan yhden tyttölapsen, niin voi käydä katsomassa näitä siirappisia tyttöelokuvia hyvässä seurassa. Seuraavaksi pitänee mennä katsomaan lisää kotimaista elokuvatuotantoa, Risto Räppääjää. Ainakin trailerin mukaan kuvauspaikat on niin tuttuja, että saattaa jäädä juoni vähemmälle seuraamiselle. 

PS.
Miinuspisteet Finnkinolle. Esikoinen haluaisi viedä kavereitaan leffaan (vähän myöhässä) joulukuisten synttäreiden kunniaksi. Mutta miten kutsua ketään, kun ohjelmisto ei ole tiedossa kovin pitkälle eteenpäin.