Bongatessani tämän aiheen Tarina päivässä -haasteen maaliskuulta, ilahduin kovasti. Sillä tällä sanalla on minulle suuren suuri merkitys.
En tiedä voiko sitä varsinaisesti hellittelynimeksi kutsua, mutta sillä nimellä minua lapsena kutsuttiin. Tuittupääksi. Nimen minulle antoi muistaakseni isäni ja tätä nimeä käyttämällä minut sai aina hyvälle tuulelle. Tai vaihtoehtoisesti tulistumaan entisestään, riippuen päivän olotilasta. Äidiltäni sain Tuittupää -kirjan, joka on edelleen aarteenani kirjahyllyssä. Seurustelun alkuaikoina myös mieheni keksi käyttää tätä nimeä, tietämättä sen historiasta.
Tuittupää nimi siis kertonee jotain luonteestani, ei välttämättä niinkään yhtäläisyydestä kirjasarjan hahmoon. Joku ehkä voisi nimittää Prinsessaakin samalla nimellä, niin voin kertoa, että on periytyvä ominaisuus tuo tuittupäisyys. Kuin peiliin katsoisi monesti.
PS.
Vaikka tuittupään synonyymi on jonkun sanakirjan mukaan tuima, niin se on väärä kuvaus. Ennemminkin itsepäinen kuin tuima.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Rillo hykertelee ilosta jokaisesta kommentista. Kiitos!