Pilvipouta

Pilvipouta, jo sanana, on kyllä jotenkin niin lupaus kesästä. 

Minähän olen maailman ainoa ihminen joka ei varsinaisesti odota kesää. Onhan sekin ihan kiva vuodenaika, mutta mulle käy ihan yhtä hyvin nämä muutkin vuodenajat. Olen myös pitänyt sisälläni mielipiteet tämän kevään myöhästymisestä, sillä se eriää kaikkien lumenvihaajien mielipiteestä.

Kerron sen nyt, näin turvallisen välimatkan takaa. Minä siis tykkään lumesta ja pakkasesta. Eihän sitä näin maaliskuussa enää ihan näin paljon tarvitsisi olla, mutta mielummin pidän lumen ja PIENEN pakkasen, kuin sen väliajan rapakelin. Näin meillä on toiveita lumen nopeasta sulamisesta ja lyhyemmästä rapa-ajasta. Eiköhän se juhannukseen mennessä ole sulanut se lumikin. Ja jos ei ole sulanut, niin ei varmaan tarvi murehtia niin paljon nurmikonleikkauksestakaan. 

Ainoa syy siihen pikaiseen kevääseen on sähkölasku, se on niin päätähuimaava, että sen puoleen täällä voisi olla ainainen kesä. Tai alkusyksy oikeastaan mielummin.

Onhan se kesäinen pilvipouta aika kiva sekin. Jotenkin tulee lapsuus mieleen. Silloin oli aina aurinkoa tai vähintäänkin pilvipoutaa. Jos satoi, se oli kevyttä kesäsadetta, eikä näitä kokopäivän harmaita päiviä mitä nykykesinä on totuttu. Onko se niin, että aika kultaa muistot?

Samoin viime kesä oli mielestäni ihan hyvä, noin ilmojen puolesta. Kukaan muu vaan ei ole samaa mieltä kanssani. Mutta mun muistoissani viime kesä oli aurinkoinen ja rennon letkeä. Johtuisiko se siitä, että olin koko kesän vapaalla?