Ilkeä vaimo

Viikonlopun sairasvuorossa oli Prinsessa, joka nukkui mummun hellässä hoivassa jo perjantaina töistä kotiuduttuani. Kuumetta oli reippaasti ja potilas kieltäytyi jopa jätskistä ja karkista. Tämä tietenkin aiheuttaa äidissä sydämentykytystä, sillä sairaus on vakava, jos nämä edellämainitut herkut ei Prinsessalle maistu. 

Mies oli perjantaina työpaikallaan läksiäisiä juhlimassa ja tietenkin juuri silloin kaikki lapset vaativat erityishuomiota. Yksi kuumepotilas, yhdellä eroahdistusta ja kolmannellakin vielä äitiä ikävä. Kaikki samaan aikaan, kuinkas muuten.

Kello taisi olla yksitoista perjantai-iltana, kun totesin, että jos haluan hetken nukkua, sänkyyn on mentävä nyt. Samalla huomasin taksin kotipihassa ja ihmettelin miehen aikaista kotiinpaluuta. Menin ovelle vastaan ja kiukkuisena kysyin, että mikä ihme kotiintuloaika tämä tämmöinen on? Siinä 'Kuinka niin?' -vastausta kakoessaan ja näkymättömään seinään nojatessaan totesin, että tämä olikin ihan oikea kotiintuloaika. Ne ilmaisen viinan bileet on vaaralliset kokemattomalle, sen olen itsekin oppinut.

Mies nukahti sohvalle ja minä kannoin läheisriippuvaiset lapset omaan sänkyyni, jotta ei tarvi kolmen huoneen väliä juosta. Siinä potkujen ja itkujen välissä toivoin, että miehellä on edes paha olo.

Vaikka itseaiheutettuja ne potkut ja itkutkin tosin ovat.