Puhjennut kupla

Kirjoitin aikaisemmin kulissista, johon pääsin kesällä osalliseksi. No nyt tämä kulissi on tullut rymisten alas. Aikuisten kesken asiasta on meidän perheessä puhuttu sivistyneesti englanniksi tai ruotsiksi. Ollaan odoteltu, että milloin tässä kulissiperheessä asiasta puhutaan lapsille ja sitä kautta myös esikoinen kuulisi asiasta.

Viikonloppuna esikoinen sitten oli mummilassa yökylässä ja oli siellä ottanut tämän asian puheeksi. Meille hän ei ole puhunut mitään. Ville oli koulussa 'kehunut' kuinka vanhemmat eroaa ja sitten hänellä onkin kaksi äitiä. Anopin mukaan tämä asia pohdituttaa esikoista kovasti.

Mitä nyt pitäisi tehdä? Ottaa asia puheeksi vai odotella, että esikko ottaa asian puheeksi? Miten sitten selittää, että joskus aikuiset eroaa, mutta omat vanhemmat ei koskaan? Voiko sanoa ei koskaan? Vaikka tässä on omaan liittoonsa sitoutunut ja se toinenkin osapuoli vaikuttaa olevan, eihän sitä koskaan tiedä. 

Sanoin eilen miehelle, että ehkä meidänkin pitäisi enemmän osoittaa kiintymystä toisiimme, ihan edes hälventääksemme esikoisen pelkoja. Mies kysyi nauraen, että pitääkö tässä jotain kulissia rakentaa? Tässä on siis yksi asia joka on kiireessä ja vauvan myötä vähentynyt. Se vaan on niin, että kun kolme lasta vuorottelee sylissä, niin mies jää ilman hellittelyä ja huomiota.

Muistan omasta lapsuudesta muutamia vanhempien keskisiä hellyydenosoituksia. Muistan ne ehkä siksi, että ne oli aika harvinaisia. Silti en koskaan pelännyt, että vanhemmat eroaisi. Tai en varmaan edes tiennyt, että joku voisi erota.