maanantai 12. marraskuuta 2012

Onnea etsimässä

Nyt tulee syvällistä...

Jokainen meistä haluaa palan onnea. Olla onnellinen. Kukaan toinen ihminen ei voi tehdä toista onnelliseksi, onni on omalla vastuulla. Siitä mikä tekee kenetkin onnelliseksi voidaan olla eri mieltä. Voiko joku päättää olevansa onnellinen? Mielestäni voi. Niillä korteilla jotka kullekin on jaettu, voi olla onnellinen. Voiko olla onnellisempi, varmasti voi. Kuinka onnellinen sitä pitäisi olla? Miten onnea ja onnellisuutta mitataan?

Tietenkin sitä elämässään tavoittelee niitä asioita, joista onnikin rakentuu. Voiko onnen avaimet olla samat esimerkiksi parisuhteessa. Tekeekö samat asiat puolisot onnellisiksi? Nyt? Aina? Tai ihan persoonana. Se, mistä tulin onnelliseksi 15-vuotiaana on sama, kuin mistä ilahdun 50-vuotiaana? Voiko onnellinen olla jatkuvasti? Onko onni vain hetkiä surujen ja ilojen joukossa?

Mutta voiko päättää olla onnellinen, vaikka kuinka takaraivossa nakertaa? Aiheuttaako se pidemmän päälle katkeruuden ja ehkä vihan? Onko sellaista tunnetta, että nyt minä olen riittävän onnellinen, en tarvitse enempää?

Onkohan onnellisuuskin sitä, että on itselleen armollinen. Minä en tarvitse enempää, tyydyn tähän, en vaadi itseltäni enempää. Voinko vaatia muita huolehtimaan minun onnellisuudestani? Äitinä, isänä, puolisona, ystävänä, sisarena, naapurina?

Kohta on kysymysmerkit kohta käytetty loppuun. Mutta kuka vastais?

2 kommenttia:

  1. Kyselit niin ihania ja viisaita. Mä haluaisin ajatella, et jos ei ole onneton, niin on onnellinen.
    Mut sit mua jotenkin kolahdutti siinä rakastamassani Voima-kirjassa se, et jos sanoo aina et kaikki on ihan ok, niin se ei ole hyvä. masennuksen jälkeen ok olo on HYVÄ, mutta muuten ok on aika laimeaa ja mitäänsanomatonta. Että onni on muuta kuin se ok.
    Mutta vastaus kysymykseen. Mä en usko et samat asiat tekee parisuhteessa onnelliseksi molemmat osapuolet. Ja onnen aiheet vaihtelee eri aikoina ylipäätään. Vaikeinta on etsiä ne jutut mitkä oikeasti onnellistttaa itseä
    Mikä sua? :)

    P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt onnea etsitään arjesta, postasinkin nyt niistä jutuista jotka ilahduttaa. Mun mielestäni on vaikeata myös puolustaa niitä asioita, jotka tekee onnelliseksi. Siis tässä arjen kiireessä ja kun niitä tahtoihmisiä on omassakin perheessä aika monta ja kaikki tahtoo tehdä sitä mikä tekee onnelliseksi. Äiti sitten helposti luopuu omastaan, jotta muut on onnellisia.

      Tuo Voima-kirja mun on pitänyt sun suosittelun jälkeen kirjastosta poimia mukaan, mutta ne lastenkirjat aina jyrää enkä ehdi omia kirjoja pahemmin katsella. Niin, saati lukea. =)

      Poista

Rillo hykertelee ilosta jokaisesta kommentista. Kiitos!