Viikonloppuna vietettiin perinteisiä Euroviisuvalvojaisia. Me siskon kanssa viriteltiin Excelit oikein huippuunsa, kinattiin ekojen biisien ajan vielä pisteiden anto säännöistä, mutta siitä se sitten lähti. Suomihan meidän keskinäisen arvostelun aina voittaa, mutta hyvänä kakkosena tuli parrakas mies/nainen. Eli ihan oltiin Euroopan kanssa samoilla sateenkaareen aalloilla.
Siskon perhe lähtikin äitienpäivän viettoon jo turhan aikaisin, olin varannut vähän enemmän sapuskaa myös heitä varten. Oli sitten kutsuttava appivanhemmat meille syömään.
"Voi että, mielellään tullaan!"
"Kyllä me tästä nyt kaikille kerrotaan, että meidät on tänne kutsuttu äitienpäivänä!"
"Voi, että ihan meitä vartenko?"
"Niin hyvää ruokaa, ettei ikinä olla näin hyvää saatu!"
Kaiken kruunasi vielä anopin halaus. Siivoilin keittiötä ruuan jälkeen, niin anoppi syöksyi halailemaan selkääni. Hyvin vaivautuneesti, heillä kun ei mitään halailua harrasteta.
En tiedä kumpi oli päällimmäisenä ajatuksena, se että olen hyvä ihminen vai että todella huono ihminen. Nämä hetket kun näyttävät olevan kovasti harvassa... Olen hyvin kartellut anopin näkemistäkin, mutta näin omilla ehdoillani tapahtuva tapaaminen sujui ihan hyvin. Ymmärsivät vielä lähteäkin ajoissa.
PS.
Sain äitienpäivälahjaksi aktiivisuusrannekkeen. Ilmeisesti pikku vinkkinä, että olisi aika aktivoitua...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Rillo hykertelee ilosta jokaisesta kommentista. Kiitos!