maanantai 20. tammikuuta 2014

Superpoika

Poikani luokalla on poika, jota kotona kutsumme superpojaksi. 

Tyyppi osasi lukea nopeasti ja laskea varmaan kaiken maailman trigonometriset ongelmat ennen koulun alkua. Sama tyyppi pelaa jääkiekkoa ja jalkapalloa, jo vuosia sitten samoissa joukkueissa kuin meidän esikkokin. Hän on tietenkin luonnonlahjakkuus joka lajissa. Hieno homma hänelle ja ennenkaikkea vanhemmilleen, jotka käyttävät kaikki illat kuskaten ja kannustaen milloin minkäkin urheilupaikan katsomossa. Isä taisi jossain vaiheessa valmentaakin jotain lajia, mutta käsittääkseni muiden vanhempien pyynnöstä joutui lopettamaan. 

Juttelin perheen äidin kanssa pitkästä aikaa, sillä superpoikahan pelaa ainakin jääkiekkoa omaa ikäluokkaansa vanhemmassa joukkueessa. Keskustelu meni jotenkuten näin:

Rillo: "Hei, eipä olla nähty hetkeen. Mitäs teille kuuluu?"
Superin mutsi: "Ai mitä sä tarkoitat, kenelle teille?"
Rillo: "No teidän perhettä lähinnä..."
Superin mutsi: "No tätä urheilua aika paljon. Tämähän oli vain harjoitus kun meidän superpoika pelasi oman ikäistensä kanssa. Eihän tuo nyt näyttänyt edes jääkiekolta, siinä superpojan omassa joukkueessa se sentään näyttää muultakin kuin seisoskelulta."
Rillo: "Niinhän ne pojat kehittyy eri tahdissa..."
Superin mutsi: "Meillä on nyt niin, että kahdet harjoitukset joka päivä milloin mitäkin lajia. Lisäksi tietty vielä turnaukset ja pelireissut. Kovasti on kiirettä."

Tässä kohtaa tämän supermutsin puhelin soi ja olen oikein kiitollinen siitä! Mulla ei ole hänelle oikeastaan mitään sanottavaa. Ensin haukkui minun poikani joukkueen ihan sumeilematta ja siihen perään tieto, joka sai ainakin minut miettimään että koska siinä perheessä tehdään läksyt, ruoka ja pestään pyykkiä. Koko perhe siis osallistuu aina tämän ainokaisensa harjoituksiin.

Isän lupaava valmentajan ura katkesi käsittääkseni siihen, että lapset pelkäsivät häntä ja hänen suullisia arvoitaan muiden taidoista ja pelikyvyistä. Mietin, että mikä on syy tähän harrastusmäärään? On helppo sanoa, että kun lapsi tykkää. Tykkää varmasti, ei epäilystäkään. Mutta lapsi tykkäisi varmasti myös levosta, leikistä ja vapaasta. Mikä minä olen ketään tässä paheksumaan, heidän poikansa se saattaa olla siellä NHL:ssä maalitykkinä kymmenen vuoden päästä ja minun taas ei. Toivottavasti omani voi kuitenkin sanoa viettäneensä lapsuutta.

PS.
Toipuminen pikkujouluista on päällä. Juhlat miesseurassa on kovasti suoraviivaisemmat kuin naisseurassa. Mulla oli oikein kivaa ja jaksettiin valvoa aamuun asti. Teki hyvää henkisesti, mutta väsymys taittuu ehkä vasta puolen viikon paikkeilla.

4 kommenttia:

  1. Ensi alkuun säikähdin, että kirjoitatko meidän pojasta - hänkin on aina ollut hyvä ja nopea laskija ja pelaa sekä jääkiekkoa että jalkapalloa, mutta hän on sentään noissa molemmissa rakkaissa lajeissaan turvallisesti keskitasoa, eli ehkä saamme tältä osin synninpäästön. Mitä ajankäyttöön tulee, niin pojan opettajakin on sitä vanhempainvarteissa varovasti kysellyt, että eikö tämä harrastustahti (näin talvisin vähintään viidet treenit viikossa ja pelit päälle) hirvitä ja uuvuta. Mutta meidän muksu vain on niin valtavan aktiivista ja eläväistä sorttia, että hän pikästyy siihen kuuluisaan lepoaikaan hyvin nopeasti. Näilläkin harrastusmäärillä hän ehtii touhuta kavereidensa kanssa niin paljon kuin haluaa - ja se onkin tärkeintä - ja myös läksyt tulevat huolella tehdyiksi ja kokeisiin valmistaudutaan, mikä näkyy kyllä myös arvosanoissa. Pahoin kyllä pelkään, että joku saattaa epäillä meidän vanhempien painostavan poikaa ylenpalttiseen suorittamiseen, mutta totuus on ihan oikeasti se, että lapsen ehdoilla tässä mennään ja juuri tällaisesta elämästä hän itse eniten nauttii. Yksilöitä olemme kaikki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää superpoika harrastaa vielä muutakin, en ihan kaikkea tähän nyt kirjoittanut... Mutta lepopäiviä ei siis ole eikä pahemmin vapaa-aikaakaan. Ymmärränhän minä senkin, että aktiiviset lapset tarvitsevat aktiviteettejä. Tärkeintä kai olisi tiedustella lapselta ja olla siinä tarkkana, että mikä on lapsen halu ja mikä taas vanhemman tahto. Tässä esimerkin tapauksessa pelkään, että ne on mennyt sekaisin.

      Tuntuu, että itse olen eniten rasittunut tuosta harrastusrumbasta, vaikka en ihan kaikkia harjoituksia kuskaa saati seuraa. =)

      Poista
  2. Harrastavien lasten vanhemmat <3

    Meillä oli juuri lätkäjoukkueen äitien saunailta.

    -S-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis humalaiset harrastavien lasten vanhemmat... Huhhuh! =)

      Poista

Rillo hykertelee ilosta jokaisesta kommentista. Kiitos!