keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Joulu 2013. Kun mies saa päättää.

Aika tarkkaan vuosi sitten kirjoitin kebabjoulusta.

Ennen viime jouluaattoa tämä kebabjoulu oli jo kääntynyt siihen, että seuraavan joulun kokonaisuudessaan meillä suunnittelee mies. Joulun juhlinnan jälkeen kotimatkalla jo sanoin, että ainoa vaatimukseni seuraavan joulun suhteen on, että meillä on joulukuusi. Unohdin mainita, että siinä pitää olla koristeitakin, mutta se nyt mielestäni menee jo tuohon vaatimukseen.

Mies ei siis pidä hössötyksestä eikä joulustressistä. Voin vannoa ja vakuuttaa, että näistä hän on jäänyt osattomaksi koko ikänsä jo muutenkin. Viime joulun taikoi suurimmaksi osaksi äitini ja lahjahankinnat tein minä. Joulu vietettiin kaikkine pyhineen, anoppi mukana, minun vanhempieni luona. Pidän siis hänen kommenttejaan jouluhössötyksestä ja stressistä turhina, sillä minäkään en yleensä moisesta kärsi. Hössötän toki, mutta aika rennolla twistillä ja juuri sen verran kuin itse haluan ja jaksan. Mies kun kuulemma stressaantuu kun kaikki hössöttää niin paljon joulusta.

Mutta siis takaisin kebabjouluun. Mies ei tykkää kinkusta, jota meillä ei varmasti tänä jouluna syödä. Mies ei välitä joulukoristeista, joten joudun ehkä pitämään osan niistä 'lepäämässä'. Olen aivan suvereenisti siirtänyt kaiken päätöksenteon jouluun liittyen miehelle, joka ei vielä ymmärrä, että hänellehän se stressi tästä vielä tulee. Mitä ostaa kummilapsille lahjaksi. Miten muistaa tätiä ja serkkupoikaa. Mitä syödään ja kuinka paljon. Shoppailukierroksia ja kauppareissuja. Minä voin varmaan sillä aikaa ottaa vaikka päiväunet. 

Anoppi kyseli, että mitä jouluna. Käskin hänen kääntyä poikansa puoleen niissä asioissa. 'Tulette sitten meille syömään' - sanoi anoppi kun hänelle selvisi mikä on meidän kuvio tämän joulun osalta.

6 kommenttia:

  1. me ollaan jo vuosia vietetty joulua (ystävien kanssa) siten, että kaikki tuovat yhteiseen pöytään "hyvyys, mieliliha ja tarjous"-setin.
    Hyvyys on jotain hyvää (joskus uutta ja ennen maistamatonta) syötävää, mieliliha on mieliliha ja tarjous jotain, jota on saanut halvalla.
    Joulupöydässä on ollut kaikenmoista nakeista ja lihapullista ankanmaksaan. Jokaiselle jotakin - josko sellaisella tavalla saisitte pöytään sekä kebabit että kinkun?

    Lapsista ainakin on ihan superia osallistua ruokalistasuunnitteluun - aivan uskomatonta millaisia ehdotuksia sieltä tulee! (osa niistä on jopa toteuttamiskelpoisia) (yhtenä vuonna joku toivoi pöytään "joulusipulia" - en vieläkään tiedä, mitä sillä tarkoitettiin)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaapa hauskalta tuo teidän järjestelynne! Minä kyllä ihan odotan, että mitä se mies keksii. Ihan välttämättä se ei ole kebabbia. Selviän kyllä ilman kinkkua ainakin yhden joulun.

      Poista
  2. Meillä ei vietetä joulua. Ei ole ikinä ollut kuusta, koristeita tai muitakaan härpäkkeitä. Pipareita ja glögiä on ollut - ja muilta tulleita paketteja. Jos me saisimme aviomiehen kanssa päättää ei joulua olisi lainkaan olemassa.

    Mutta tämä juontaa juurensa lapsuuteen (ehkä myös sinun miehelläsi?) Meillä nimittäin jouluna tapeltiin, aina. Tai vanhemmat tappelivat, lapset olivat hiljaa. Vasta illalla myöhään vierailuilta kotiutuessa ja lahjoja oman perheen kesken availlessa tuli jonkinlainen rauha. Mutta sitä oli edeltänyt hirveä määrä kirosanoja ja huutoa - ei siis kovin jouluista ole meillä ollut ikinä.

    En myöskään ymmärrä pakkoa viettää joulua (lapsiperheissä ehkä sitten eri juttu) kun on aivan pakko tehdä kymmentä eri laatikkoa ja aivan pakko ostaa kaikille sukulaisten lapsille jotain ja aivan pakko sitä ja tätä. Sehän sen stressin tekee. Se pakko.

    Marikan polut: ehkä joulusipulit ovat hillosipuleita? :) Niitähän on usein joulupöydässä. Tai jotain muuta maustettua sipulia. Ja tuo kolmen kimppa on hieno tapa viettää joulua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kyllä tykkään joulusta, en yhdistä siihen sitä pakkoa. Onhan se kiva jos on kinkku, perunalaatikko ja kuusi, mutta maailmani ei kaadu siihen jos niitä ei olekkaan. Omalla äidilläni ehkä on se pakko tehdä sitä ja tätä laatikkoa ja ainakin kahta eri laatua pipareita. Mutta itse olen sen verran laiska tai itselleni armollinen, että teen juuri sen mitä itse haluan ja mistä itse pidän (ja okei, otetaan muidenkin perheen jäsenten mielipiteet huomioon) ja jos johonkin ei aika riitä, niin katsotaan jos sitten ensi jouluna.

      Omat lapsuudenmuistoni on hyvät, ikävä kuulla että sinulla ei ole. Jos meillä ei olisi lapsia, niin tuskin mekään vietettäisi joulua sen kummemmin. Kuitenkin kaikki kuusen koristelut, piparkakkutalot ja joulupukinodotus lasten kanssa tekee sen joulutunnelman. Vaikka haluaisikin näin aikuisena uskoa oikeaan joulupukkiin, niin onneksi on niitä, jotka ihan oikeasti siihen uskovat.

      Luulen kyllä, että mieheni jouluvastaisuus on varmaan kotoa perittyä. Siellä ei varmaan riidelty (anoppi on aina oikeassa), mutta joulusta ei tehty sen isompaa numeroa. Sielläkin on nykyään joulukuusi, kun meidän lapset haluaa sinnekin mennä sitä koristelemaan. Näin ei ole ollut mieheni lapsuudessa. Anoppi ei myöskään ole mikään keittiöihme, eli se ei ole ollut suuressa roolissa heidän joulunvietossaan. Toisin kuin meillä...

      Poista
  3. Miten musta tuntuu,että jos mies saa päättää,ei kummilapset ja sisarukset saa niitä lahjoja..Siis tää oli vaan ihan mutua :)
    Meillä ex ei pitänyt joulusta,ei hankkinut lahjoja kellekään - kinkun ja kuusen halusi mutta se ois hänen mielestä riittänyt.Onneks ollaan aina vietetty joulua mun vanhemmilla,joten niillä kodin koristeilla ja ruuilla ei niin väliäkään ollut. Nyt on kyllä ihanaa kun saan ihan rauhassa stressata ja höösätä sen minkä jaksan ja tarpeelliseks näen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mies ei ole oikein vielä edes sisäistänyt sitä, että hänen pitäisi lahja-asioihinkin ottaa jotain kantaa...

      Kyllä sellainen tohina ja höösäys, lopulta siitä rauhoittuminen kuuluu jouluun. Ehdottomasti. Mutta ei oteta silti stressiä!

      Poista

Rillo hykertelee ilosta jokaisesta kommentista. Kiitos!