perjantai 31. tammikuuta 2014

Päivä vapaalla

Maanantaina jo päätin, että jos työtilanne vaan sallii, perjantaina on vapaapäivä. Onnistuihan se työn karttelu siten, että tämä päivä on vietetty vapaalla. 

Suunnitelma: Nukkua pitkään. Mies vie yhden kouluun ja toisen päiväkotiin.
Toteutus: Juniori heräsi sillä hetkellä kun ulko-ovi meni kiinni. Ei nukuttu pitkään.

Suunnitelma: Leikkiä autoilla, pestä pyykkiä, siivota kodinhoitohuone ja vaatehuone.
Toteutus: Sohvalla makausta, työpuheluita ja sähköposteja (mukamas paniikki töissä), juniorille Tomi Traktori DVD -pyörimässä. 
Lopputulos: Uuni on suihkittu puhdistusaineella, joka pitäisi jossain vaiheessa käydä pesemässä pois.

Suunnitelma: Nopea kauppareissu ennen esikoisen noutoa koulusta ja Prinsessan noutoa päiväkodista.
Toteutus: Ei ehditty kauppaan, koska tuli riitaa keskeytetystä Tomi Traktorista. Esikoinen jäi kouluun lukemaan kirjaa, jonka seurauksena myöhästyin myös noutamasta Prinsessaa päiväkodista.

Suunnitelma: Kuopuksen päiväunien aikana luen pari päivää (vai oliko se jo viime viikolla) sitten tuleen sisustuslehden, omassa rauhassa sohvalla maaten. Isommat lapset ulkoilkoon sen aikaa. 
Toteutus: Lehti kädessä (sivu4) ja sohva selässä, kunnes esikoinen tulee dramaattisesti huutaen ja vertavuotaen sisälle.
Lopputulos: Linkkuveitsionnettomuuden uhria ei tarvinnut viedä paikattavaksi, mutta ehdin jo hätyyttää sekä miehen että anopin. Lopulta kuitenkin verenvuoto tyrehtyi ja lapsen mukaan sormi tuntuu kuitenkin suhteellisen normaalilta. Vielä pienet itkut siitä, että pääseekö hän tänään hiihtämään ollenkaan, kun on sormi kipeänä (kenen lapsi se oikein on?). Ja tähän heräsi kuopus.

Jotain iloista tähänkin päivään kuitenkin on mahtunut. Aamuinen työhön liittyvä puhelu ilahdutti, mutta kuitenkin on vaan saanut minut miettimään vaatekaapin sisällön muuttamistarvetta ja uuden matkalaukun hankintaa. Mutta jotain odotettavaa ensi syksyynkin.

Yksi muuttuja vielä tälle illalle, olen lähdössä kaverin kanssa shoppailemaan. Ajatuksena kiireetööntä kaupoissa hyppelyä ja kahvit siinä välillä. Katsotaan miten tässä käy...


keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Onnellinen vahinko

Otsikosta voisi päätellä, että olen raskaana, mutta kyse on paljon tylsemmästä jutusta. 

Nimittäin bongasin nettikaupan alesta harmaan villakangastakin, joka oli 85% alennuksessa. Jäljellä oleva ainoa koko kuulosti minulle ehkä hieman pieneltä, mutta koska sitä tulee näin hyvään tarjoukseen yksikään takki jonka ulkonäöllisesti kelpuuttaisin, otin riskin. Ainahan sitä voi laihduttaa... Tai ainakin myydä sen eteenpäin.

Kun takki sitten reilun pari viikkoa oli maannut postissa, muistin eilen hakea sen. Sehän oli just hyvä ja sellainen mitä olin hakenut. Näkkileipädieettikään ei ole pakollinen, jotta takkia voisi käyttää. Kerrankin kannatti olla Sulo Vilenin kaltainen, kun sain halvalla.

tiistai 28. tammikuuta 2014

Keittiössä osa 2


Julkaisen tässä nyt kaksi muutakin edellistä kotitehtäväkuvaa. 
En edes erityisemmin pidä sipulista, mutta kuvauskohteeksi se näyttäisi sopivan hyvin. Nämä sentään on oikeasti kuvattu keittiössä. 

Ylimmässä kuvassa on normitilasta poiketen hyvin kiillotettu kivitaso. Normaalisti siis täynnä rasvanäppien jälkiä ja leivänmuruja.




Tuskailen edelleen uusimman kotitehtävän kanssa. Aika ei tunnu riittävän, saati sitten taidot. Yritän muistuttaa itselleni, että sitähän tässä opiskellaan eikä tarvitse vielä olla se mestarioppilas. Mutta kun...

maanantai 27. tammikuuta 2014

KVG

Yritän hakea inspiraatiota seuraavaan valokuvauskurssin kotitehtävään, joka on omakuva. 

Kun Googleen kirjoittaa hakusanaksi sanan omakuva, ensimmäiseksi vaihtoehdoksi tulee porno ja seksiomakuvat sekä paras pimppi. Herää kysymys, että millaisia kuvia se opettaja meiltä oikein odottaa, hänen ehdotuksensa nimittäin oli laittaa tämä teksti googleen.

Toinen kysymys tietty herää, että onko tuo paras pimppi -juttu joku kilpailu ja millä kriteereillä se sitten valitaan. En ottanut nyt selvää, sen verran painaa dead linet päälle.

Esikoinen sai juuri koulun ryhmätyössä tehtäväksi etsiä netistä valokuvat heidän esitykseensä. Mitäköhän sieltä löytyy...KVG!

perjantai 24. tammikuuta 2014

Keittiössä

Valokuvauskurssin ensimmäiset kotitehtävät esitelty, eikä kukaan nauranut. 
Tässä teille yksi kuva, joka on yksi lempinäkymiäni kotona. 
Siis että lapset leikkii pöydän äärellä ja saan katsella sitä telkkarihuoneen rauhasta. Kuvaa piti nopeasti vähän käsitellä, että sain tuosta pöydältä yhden lelurekan piiloon. Tärkeintä on kai se, että itse pidän ottamistani kuvista.

Tehtävän aiheena oli keittiössä. Eihän tämä nyt tehtävän antoon ihan sopinut, mutta muuta ruokapöytää meillä ei ole, vaikka se ei keittiössä varsinaisesti sijaitsekaan. Lievällä aasinsillalla mennään luultavasti kohti seuraavaa kotitehtävää, joka on omakuva.



PS.
Bongaa pupu!

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Mukavuusalueella vai sieltä pois?

Huomenna pitäisi esitellä valokuvauskurssin ensimmäiset kotitehtävät. Olen kuvannut ja kuvannut, mutta jostain syystä yksikään kuva ei näytä siltä kuin haluaisin. Käsitellä toki niitä kuvia saa, mutta siltikin tuntuu ettei siihen auta pahemman luoka photoshoppailutkaan. 

Se, että esittelisin viisi parasta otostani huoneelliselle tuntemattomia kuulostaa yhtäkkiä jotenkin niin...pelottavalta. No pelottava on ehkä hieman liioiteltu sana, mutta mitä jos muiden mielestä kuvani onkin ihan tyhmiä ja huonoja? Kun nyt oikein miettii, niin en ole pitkään aikaan tehnyt mitään missä olen ollut noviisi. Ja olenhan kuvannut monta vuotta ja nykyisellä kamerallakin ainakin neljä vuotta. Eikä kai ensimmäisen oppitunnin jälkeen kenenkään kuulu olla vielä mestarikuvaaja? Paitsi olisi kivaa, jos minä olisin.

Tältäkö se tuntuu kun hyppää mukavuusalueen ulkopuolelle? Toisaalta se tuntuu aika hyvältä. Vaikkakin takaraivossa piilee se, että ne mun kuvani on taatusti surkeita...

Toisaalta taas kun miettii ryhmämme muita jäseniä, joista osa ei ennen kurssia osannut kameraansa pistää päälle saati sen asetuksista tiennyt mitään, ehkä kuitenkin olen vielä vahvoilla.

Seuraavaksi voinkin ilmoittautua vaikka hitsauskurssille. Enhän mä sillä taidolla mitään tee, mutta sittenpä olisi hallussa sekin homma. Ja ehkä onnistumisenriemua takataskussa edes vähän.


PS.
Vai olisiko jossakin sellainen omantunnon-kasvatus -kurssi?

tiistai 21. tammikuuta 2014

Organisaatiomuutos

Meillä tulee voimaan kevätorganisaatio ihan näinä päivinä. Hermoni on lähes riekaleina, sillä tämän projektin vetäjän kokouksissa on keskitytty enemmän istumajärjestysmuutoksiin kuin muutoksiin prosessissa.

Viikonloppuna tein hienot prosessikuvaukset kahdella eri kielellä, maanantaina menin konttorille vähän aikaisemmin tekemään niitä loppuun. Sitten iltapäivän palaverissa keskustelemme...istumajärjestyksestä. Osa porukasta jo poistuu, kun se mitä hermoistani on jäljellä pakottaa ottamaan prosessikuvaukset esiin. 

Projektinjohtajan mukaan tärkeämpi olisi ensin miettiä istumajärjestys valmiiksi ja sen jälkeen miettiä miten prosessi sitten toimii. 

Sellainen sanonta on, kuin että mennä perse edellä puuhun. Käyhän se niinkin, mutta pirun hankalaa se ainakin on. Tai sitten mä vaan oon väärässä. 

maanantai 20. tammikuuta 2014

Superpoika

Poikani luokalla on poika, jota kotona kutsumme superpojaksi. 

Tyyppi osasi lukea nopeasti ja laskea varmaan kaiken maailman trigonometriset ongelmat ennen koulun alkua. Sama tyyppi pelaa jääkiekkoa ja jalkapalloa, jo vuosia sitten samoissa joukkueissa kuin meidän esikkokin. Hän on tietenkin luonnonlahjakkuus joka lajissa. Hieno homma hänelle ja ennenkaikkea vanhemmilleen, jotka käyttävät kaikki illat kuskaten ja kannustaen milloin minkäkin urheilupaikan katsomossa. Isä taisi jossain vaiheessa valmentaakin jotain lajia, mutta käsittääkseni muiden vanhempien pyynnöstä joutui lopettamaan. 

Juttelin perheen äidin kanssa pitkästä aikaa, sillä superpoikahan pelaa ainakin jääkiekkoa omaa ikäluokkaansa vanhemmassa joukkueessa. Keskustelu meni jotenkuten näin:

Rillo: "Hei, eipä olla nähty hetkeen. Mitäs teille kuuluu?"
Superin mutsi: "Ai mitä sä tarkoitat, kenelle teille?"
Rillo: "No teidän perhettä lähinnä..."
Superin mutsi: "No tätä urheilua aika paljon. Tämähän oli vain harjoitus kun meidän superpoika pelasi oman ikäistensä kanssa. Eihän tuo nyt näyttänyt edes jääkiekolta, siinä superpojan omassa joukkueessa se sentään näyttää muultakin kuin seisoskelulta."
Rillo: "Niinhän ne pojat kehittyy eri tahdissa..."
Superin mutsi: "Meillä on nyt niin, että kahdet harjoitukset joka päivä milloin mitäkin lajia. Lisäksi tietty vielä turnaukset ja pelireissut. Kovasti on kiirettä."

Tässä kohtaa tämän supermutsin puhelin soi ja olen oikein kiitollinen siitä! Mulla ei ole hänelle oikeastaan mitään sanottavaa. Ensin haukkui minun poikani joukkueen ihan sumeilematta ja siihen perään tieto, joka sai ainakin minut miettimään että koska siinä perheessä tehdään läksyt, ruoka ja pestään pyykkiä. Koko perhe siis osallistuu aina tämän ainokaisensa harjoituksiin.

Isän lupaava valmentajan ura katkesi käsittääkseni siihen, että lapset pelkäsivät häntä ja hänen suullisia arvoitaan muiden taidoista ja pelikyvyistä. Mietin, että mikä on syy tähän harrastusmäärään? On helppo sanoa, että kun lapsi tykkää. Tykkää varmasti, ei epäilystäkään. Mutta lapsi tykkäisi varmasti myös levosta, leikistä ja vapaasta. Mikä minä olen ketään tässä paheksumaan, heidän poikansa se saattaa olla siellä NHL:ssä maalitykkinä kymmenen vuoden päästä ja minun taas ei. Toivottavasti omani voi kuitenkin sanoa viettäneensä lapsuutta.

PS.
Toipuminen pikkujouluista on päällä. Juhlat miesseurassa on kovasti suoraviivaisemmat kuin naisseurassa. Mulla oli oikein kivaa ja jaksettiin valvoa aamuun asti. Teki hyvää henkisesti, mutta väsymys taittuu ehkä vasta puolen viikon paikkeilla.

perjantai 17. tammikuuta 2014

Kiirekiire!

Viime viikot on ollut kiirettä sekä töissä että kotona. Lisäksi kotona hajosi reititin, joten nettiyhteys on ollut viikon verran kateissa.

Tällä viikolla vietin kaksi päivää Oulussa työreissussa. Päällimmäisenä mieleen jäi oululaiset todella kohteliaat taksikuskit. Niin hyvin ne työjutut sitten menivät. Keskiviikkona oli paluu toimistolle ja ilta sujui näppärästi jumppa- ja jääkiekkokimppakyytien kuskina. Sekä lettupannun äärellä. Eilen torstaina sitten varastin itselleni omaa aikaa ja aloitin valokuvauskurssin. Huonolla omatunnolla siitä, että lapset on taas mummin hoidossa ja että yleensäkin äidillä on jotain omaa. Tyhmää, tiedän. Mutta silti se vaan tuntuu siltä. 

Tänään meillä on pikkujoulut ja lapset taas mummilassa. Vuoden ekat pikkujoulut kuitenkin. Porukan kanssa nähdään kyllä ravintolassa, mutta meille tulee yöpymään kahdeksan entistä opiskelukaveria. Arvatkaa kuka meillä on viimeisen viikon aikana siivonnut? Töissä juhlitaan tänään synttäreitä ja palaveerataan uudistuvasta organisaatiosta, taitaa siellä joku myöhästynyt kvartaalipalaverikin vielä olla. Ai, että lähden aikaisin kotiin ja siivoan... Pitänee huolehtia tyyppien humalatilasta ja pitää valot himmeällä.

Tuosta valokuvauskurssista tulette vielä kuulemaan ja ehkä jopa näkemäänkin. Mikäli siis oppi menee perille, eikä kamera lennä pihalle. Hieman hermoja koettelee myös se, että kurssilaisten taso on aika vaihtelevaa. Yksi tyyppi ei saanut juuri ostamaansa kameraa edes päälle, ennenkuin opettajamme pyysi hänen kaivamaan akun esiin sieltä myyntipakkauksesta. Voihan se siis olla, ettei se olekaan minun kamerani joka lentää pihalle...

Kiire ei helpota, mutta ainakin netti toimii. Nice to see you again!

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Suosi suomalaista

Lapsille pitäisi joka asiassa antaa yksinkertaisia ja selviä elämänohjeita. Prinsessa alkoi eilen pohtimaan, että miksi äiti antaa ristiriitaista tietoa:

Ihmissuhteissa alkuperällä ei ole väliä. Ruokakaupassa suosi suomalaista.

Miksi pitäisi ostaa suomalainen kurkku, mikä vika on espanjalaisessa? Eikö niille espanjalaisille tule paha mieli, kun me ei osteta niiden kurkkuja?

Hohhoijaa. Kun sitä yrittää olla hyvä kasvattaja, niin käy näin. Espanjalaiset pahastuu.

PS.
Käytiin myös tiukka keskustelu korvakoruista. Korvat on rei'itetty kuukausi sitten ja nyt olisi aika vaihtaa uusiin korviksiin. Niitä ei tosin vielä ole. Eilen Prinsessa ilmoitti, että NYT lähdetään korvakorukauppaan, ja hän päättää mitä sieltä ostetaan. 'Ja sulta ei kukaan kysy edes mielipidettä!'

Ei sitten lähdetty.

tiistai 7. tammikuuta 2014

Vuoden eka

Blogilomani on kestänyt jo viikon. Aika paljon on lukematonta ja jos vaikka joskus viikon aikana karkasinkin jonkun kommenttilootaan, niin entäs sitten? Ei tää ihan tarkoituksellinen loma ollutkaan. 

Ihana arki siis koitti, kaksi päiväkotiin, kaksi töihin, kaksi kouluun (toinen päiväksi ja toinen illaksi). Aamu jo alkoi kaaoksella hanskojen etsinnällä ja takkujen suoristuksella, mutta selvittiin. Saadaanpa vähän ryhtiä tähän elämään, vähän aikaisemmin äitikin nukkumaan ja pussit pois silmien alta.

Mites ne uudenvuodenlupaukset? Joo laihdutan. Ja sitten kerään ne kilot takaisin. Opettelen uuden kielen. Ja unohdan sen sanat yhtä nopeasti kuin opinkin. No ei, mun lupaukseni on tehdä enemmän niitä asioita joista minä tulen iloiseksi. Onneksi tulen pienestäkin onnelliseksi. Se on tuo rahapussi ja aika, jotka tulevat vastaan suuremman onnen etsimisestä. Tokihan voin sitä perhettäkin huomioida, mutta jos äiti on iloinen, niin eikös perhekin siinä vähän ainakin voita. Vaikkakin eilen vaihdoin siivouksen kuopuksen kanssa ulkoiluun, että siinähän se perhe sai nauttia iloisesta äidistä sotkun keskellä.

Mikä on sinun uudenvuodenlupauksesi?