keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Naisten saunavuorolla

Saunanlauteilla juttelin kahden äiti-ihmisen kanssa syvällisiä. Päädyimme pohtimaan, että mitä tekisimme nyt, jos meillä ei olisi lapsia. Molemmat olivat sitä mieltä, että ei olisivat enää yhdessä lastensa isän kanssa. Heidän mukaansa, ei jaksaisi taistella.

Minä kun jaksan ihmetellä tätä. Ihan siitäkin syystä, että minä ainakin tunsin mieheni oikein hyvin ennen lapsia. Viihdyimme yhdessä ja meillä oli hauskaakin. Tiesin, mitä hän ajattelee ja miten käyttäytyy. Sen miehen kanssa halusin viettää loppuelämäni. Siitä en tiennyt mitään, miten hän kasvattaa lapsiaan, kannustaa ja rakastaa heitä. En seurustellut sen tulevan isän kanssa, vaan seurustelin tulevan mieheni kanssa. En olisi seurustellut tai tehnyt lapsia ihmisen kanssa, josta en uskoisi selviäni hankalammassakaan elämänvaiheessa. Miksi siis olisin seurustellut ihmisen kanssa, jonka kanssa elämä on taistelua? Ihan kuin lapset olisivat parisuhdeongelmien ratkaisu, vaikka ainakin meillä ne erimielisyydet tulee juuri lapsiperhearjesta. Omasta ajasta ja sen puutteesta, kuka nukuttaa ja kenet.

Jos meillä ei olisi lapsia, ihan samalla tavoin pohtisimme lauantai-iltaisin sitä, miksei miltään kanavalta tule mitään katsomisen arvoista ohjelmaa. Ihan saman miehen kanssa.

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Univelkavankeus

Viikonloppuna juhlittiin ystävien järjestämissä kesäjuhlissa. Ihanaa, kun joku jaksaa järjestää. Makoilin lämpimässä paljussa liian kauan, hieman kuohujuomaa nauttineena ja voi että kun uni olisi tullut jo aikaisin. Vaan en antanut periksi.

Illan aikana nautin useammankin drinksun, lähinnä vettä. Tästä sainkin taputella itseäni olalle seuraavana päivänä, vaikka väsymys olikin melkoinen, ei päänsärkyä eikä pahaa oloa, joka tulee nykyään jo parista lasillisesta. Tätäkö se on se vastuullinen alkoholin kanssa läträäminen?

Kotiuduttuamme lapsenvahtimme ilmoitti, ettei enää ota kuopusta yöhoitoon. Ainakaan ennenkuin hän on oppinut nukkumaan yönsä. Yö oli ollut kamala. Ilmeisesti meidän menomme on nyt menty, eihän se ikinä ala nukkumaan.

Nytkin kun olin yön yli lapsivapaalla, niin valvoin aamuyöhön. Kerrankin kun olisin saanut nukkua!

Ehkä nämä silmäpussit ovat tulleet jäädäkseen. Niistä en murehtinut siellä paljussa.

Lomapotta

Toinen lomapäivä jo hyvässä vauhdissa. Vauhti on hyvä, sillä kuopus heräsi jo seitsemältä. Silti mitään vauhdikasta ei ole tapahtunut, sillä odotamme Prinsessan heräämistä, että pääsemme liikenteeseen. Loman to-do lista lyhenee tänään HUOMATTAVASTI. Niinhän se taisi ensimmäisenkin lomapäivän agendana olla, mutta eihän siinä ihan niin käynyt. Tänään uudella puhdilla.

Optimistina ostin eilen uima-altaan. Vähän reilumman kokoisen, että itsekin voin sinne istahtaa, mutten kuitenkaan sellaista joka nostaa vesilaskut pilviin. Mutta samalla kun mietin, että voiko näillä keleillä sitä edes täyttää, niin johan luvataan hellettä. Ei muuten tule vaatehuoneesta siistiä, jos koko loma on hellettä. Iho voi olla ryppyinen siitä uima-altaassa istumisesta.

Meillä istuskellaan nyt muutenkin. Pottatreenit on täydessä vauhdissa, potta muutti olohuoneeseen, muistutukseksi sekä äidille että pojalle. Poika istuu potalla ja äiti istuu vieressä ja yrittää viihdyttää kaikin keinoin karkuun pyrkivää taaperoa. Ihan hauskat kotivideot -materiaalia. Varsinkin se, kun tuotokset leviää olohuoneen lattialle taaperon sadannen pakoyrityksen seurauksena.

Prinsessa heräsi. Nyt asioille, jos vaikka huomenna olisi ihan OIKEA lomapäivä.

torstai 13. kesäkuuta 2013

Kesäisiä pettymyksiä

Sen vaan sanon, että jätskivalmistajien kannattaisi ehdottomasti ottaa minut testaamaan tuotteitaan ennenkuin päästävät ne kauppaan asti. 

Tämän kevään uutuusjätskeistä on testattu nyt muutama. Eniten odotettu uutuus Kismet -jäätelö oli pettymys. Ihan niinkuin jätski, mutta niin kauhean pieni. Ihan hyväähän se jätski oli, mutta se vaan meni niin kovin nopeasti, että on vaikea muistaa edes syöneensä koko jäätelöä. Joku Mövenpickin uutuuspuikko tuli myös testattua jo aiemmin, siinä lähinnä iski kasvoille se suolainen 3,60 euron hinta. Okei, ostopaikkakin oli vierasvenesatama, joten ei varmaan siellä ihan halvimmillaan. Jälkikäteen mielessä kävi, että maksoinko nätistä paketista. Joka oli toki nätti, mutta sisältöhän on se pääasia. Kai?

Hyväksi havaittu on Ainon joku pakettijäätelö. Tää onkin tosi hyvä arvostelu, kun en muista sen nimeä. Mutta se sisälsi valkosuklaata ja marjoja. Kelpasi vieraillekin.

Onhan niitä vielä muutama testaamatta. Voi vaakaparkaa...

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Kepeä kesäkuu


Kesäkuu on mennyt niin kepeästi, että itseltäkin mennyt puolen kuuta ihan ohi. Ainakin päivän tarinoiden osalta. Otetaan pikakelaus.

1. Taivas ja Helvetti.
Joudun tekemään töitä tyypin kanssa, jolla mielialat vaihtelee. Aamupäivällä oltiin taivaissa, iltapäivällä helvetissä. Ihan kuin tekisi töitä uhmaikäisen lapsen kanssa.

2. Puutarha.
Puutarhassani kukkii tällä hetkellä voikukat. Tehtävälista on pitkä, kun vaan olisi aikaa tehdä jotain. Mansikatkin jäi istuttamatta, kun kuopus on ollut kipeänä ja kiukkuisena monet arki-illat. Mutta sitten joskus parin vuoden päästä.

3. Pidättyväisyys.
En ole oppinut vielä. Paitsi vessa-asioissa.

4. Kierre.
En kyllä ymmärrä miten keilapalloon saa sen kierteen. Toinen paha kierre on ns. sipsikäsi. Eli kun otat yhden, on pakko ottaa toinen. Aasinsillan puutteesta ei kannata syyttää kirjoittajaa.

5. Helle.
Kesäkuun viides päivä taisi olla helle. Tänään ei ole. En varsinaisesti pidä helteestä, sellainen yöunet salliva lämpö on kiva, mutta liika on liikaa. Tämä ominaisuuteni ehkä johtuu kalvakasta ihostani, joka ei pidä auringosta. Ilmeisesti pisamien määrä vaan lisääntyy vanhetessa? Plop-plop.

6. Ahkera.
En ole.

7. Emo.
Jossakin päin äitiä kutsutaan Emoksi. Minä olen äiti. En muija, emäntä, akka, mamma tai emo. Vaan äiti tai kulta.

8. Tuulta päin.
Purjehtimaan. Joo, eihän se vastatuuli niin kiva kaveri ole, mutta tietenkin se vastatuuleen kryssiminenkin saa sen myötätuulen tuntumaan entistä mukavammalta.

9. Harmaa.
Olohuoneen seinät on nykyään harmaat. Laastia ja kaoliinia. Tykkään.

10. Putiikki.
Voisin pyörittää jotain pientä putiikkia vaikka oman toimen ohella. Mitä siellä myytäisi ja kävisikö siellä joku, en tiedä. Mutta sellainen kauppaleikki voisi olla kivaa näin aikuisenakin.

11. Elämänohje.
Äitini jakamat elämänohjeet: Kukas sen kissan hännän nostaa jos ei kissa itse. Ei tule nyt muuta vastaan. Mutta täytyy sanoa, että silloin pienenä tyttönä en ymmärtänyt mistä oli kyse.

12. Isoäiti.
En koskaan tavannut isoäitejäni, molemmat oli siirtynyt ajasta ikuisuuteen jo hyvän tovin ennenkuin minä synnyin. Tämä on kyllä surettanut minua koko ikäni. Omat lapset onneksi saavat nauttia omista isoäideistään melkein kyllästymiseen asti ja toivottavasti vielä monen monen vuoden ajan.


tiistai 11. kesäkuuta 2013

Kylä kasvattaa

Voi kun voisi valita lapselleen kaverit. Esikoisella on kaksi kaveria, jotka korvaisin silmänräpäyksessä.

Kaveri A: Ylivilkas tyyppi, jonka vanhemmat antaa lapsensa pelata 10 tuntia päivässä sotapelejä ja muita 8-vuotiaalle sopimattomia pelejä. Sama ikärajattomuus pätee myös elokuviin, mitä aikuisemmille se on tehty, tämä tyyppi on sen nähnyt. Hänen isänsä sanoo, että kun se ei suostunut katsomaan lastenohjelmia. Autossa ei käytetä turvavyötä eikä pyöräillessä kypärää saati veneillessä pelastusliivejä. Sanavalmis tyyppi, joka osaa kaikki mahdolliset rumat sanat, perseraiskaus, näin esimerkkinä. Hän ei välttele opettamasta näitä sanoja muille. Luulee selviävänsä mistä tahansa puhumalla. Jos äiti kieltää pelaamisen illalla, hän herää yöllä salaa pelaamaan. Jos äiti uhkaa piilottaa ohjaimen, hän piilottaa sen äidiltään. Hermostuu hetkessä, vaihtaa kaveria kuin paitaa. Tänään bestis, huomenna ei niinkään.

Kaveri B: Laiska ja arvaamaton. Äiti kuskaa kilometrin päähän jalkapalloharjoituksiin, jos poika jaksaa lähteä sinne. Komentelee kavereitaan tekemään, mitä ei itse jaksa. Mielialat vaihtelee sekunneissa mitattuna. Naurava poika voi muuttua raivoavaksi ipanaksi hetkessä. Raivon ollessa pinnassa voi tehdä mitä vain, potkia tai lyödä millä käteen sattuu osumaan, vaikka lapiolla. Äidin mielestä hyvää oli, että löi lapion kahvapäällä. Ei tule toimeen puolta tunia pidempää isossa porukassa, kahden keskenkin menettää yhtäkkiä hermonsa ja häviää paikalta. Ei kestä minkäänlaista kritiikkiä tai komentamista. Monet kerrat olisi ollut palautteen antamista, mutta tyyppi on hävinnyt kotiinsa, sänkynsä alle piiloon, välttääkseen huudot. Vanhemmat uskovat ennemmin lapsensa selitykset, kuin muun kylän kertomukset.

Voitteko siis uskoa, että olen sydän syrjällään kun poika on näiden kanssa liikenteessä. Monet keskustelut on käyty, että mihin kannattaa lähteä mukaan ja omaa päätä pitää käyttää siinä, että mitä saa tehdä ja mitä ei. Kyllähän niitä tyhmiä ajatuksia sille omallekin pojalle varmasti tulee, mutta jännästi just näiden kahden tyypin kanssa aina sattuu ja tapahtuu. Suosittelen muita kavereita, mutta en voi kieltää olemasta näiden kahden kanssa. Ja jotain kivaahan niissä pitää olla, kun minun kultamussukkani niiden kanssa kerran viihtyy. Äidin silmään tai korvaan ei vaan ole niitä hyviä juttuja viime aikoina tullut. Eikä taaskaan vika ole täysin näissä lapsissa vaan niiden vanhemmissa.

Viikonloppuna esikoinen keksi koiruuksia juuri tämän B:n kanssa. Naapuri tuli kertomaan tapahtuneesta, minäpä marssin kohti poikia. Huusin jo matkalta nimeltä molempia, tää B-tyyppihän oli tietty hävinnyt kuin pieru Saharaan siinä vaiheessa kun pääsin paikalle. Naapuri oli kuullut kuinka ripitän omaa poikaani tapahtuneesta ja lähti hakemaan myös tätä kaveri B:tä paikalle, mulla kun oli kuulemma niin hyvä flow päällä sen palautteen kanssa. Eihän sitä mistään löytynyt. Myöhemmin puhuin hänen äitinsä kanssa joka sanoi, että B on kyllä ollut paikalla, muttei ole oman kertomuksensa mukaan tehnyt mitään. Niin, vaikka siis kuusi muuta ihmistä todistaa aivan muuta.

Pitäisi kasvattaa koko kylän lapsia, vaikka omissa kolmessakin on riittävästi.

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Neljä päivää ja kolme yötä

Viimeiset viisi päivää ennen kesälomaa. Viime yönä ei tullut oikein edes uni, kun päässä pyöri kaikki ne työasiat, jotka pitää hoitaa ennen lomaa. Ihan niinkuin maailma pitäisi saada valmiiksi ennen kesäloman alkua. 

Kesän ja loman tehtävälistat kotonakin senkun kasvaa, jotain on sentään jo tehtykin, kodissa ja puutarhassa. Kesäloman aikana pitäisi saada sitten lopullisesti maailma valmiiksi. En vaan tiedä minkä vuoden kesälomalla. Ne mun paljon mainostetut ikkunanikin on edelleen pesemättä.

Sitten niitä kivoja lomasuunnitelmiakin on tehty. Lomailen lasten kanssa kolme viikkoa ja se tietenkin omassa päässäni rajoittaa tekemisiä. Mummulaan matkaamme tietenkin, sekä Hyytelöön (=Yyteriin). Lähiseutumatkailuun olen omassa päässäni bookannut Kultarannan puutarhan, Kuusiston linnanrauniot sekä Louhisaaren kartanolinna. Lapsille Seikkailupuisto, Väskin seikkailusaari ja halusi sinne Muumimaailmaankin vielä joku lähteä. Jotenkin niin paljon kivempi miettiä näitä kuin niitä likaisia ikkunoita.

Kova polte on myös merille. Se kyllä joutuu odottamaan miehen loman alkua, joka alkaa vasta loppukesästä. En tarttunut anopin tarjoukseen lähteä appivanhempien kanssa seilaamaan. 

Vaikka tuntuisihan se lomakin taas pidemmältä kun viettäisi sen anopin kanssa pienessä veneessä.

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Just blame the parents

Viimeisinä koulupäivinä tuttavani hermostui, kun hänen lapselleen ei myönnetty koulusta vapaata parturikäyntiä varten.

Tuttavani paasatessa siitä, kuinka väärin heitä nyt on kohdeltu, päätin pysyä vaiti. Tämä asia ei vain jätä minua rauhaan. Ärsyttää!

Minua ei ärsytä suinkaan se, ettei lomaa myönnetty. Vaan se, että jonkun mielestä se on ihan ookoo ja normaalia, että lapsi on parturoinnin takia poissa koulusta. Facebookissa tuttavani sai vielä kannustusta, että luvan epäämisestä huolimatta viet lapsen parturiin. Monet olivat siis samaa mieltä, että tästä syystä voi olla poissa koulusta.

Enkä edes keksi montaa mielipidettäni tukevaa argumenttia, mutta miten on esimerkin antamisen laita. Velvollisuuksista huolehditaan, vaikka tukka pörrössä. Mielestäni sopivia syitä poissaoloon on sairaus, lääkärikäynnit ja muu terveydentilaan vaikuttavat tekijät. Perheen lomamatkankin hyväksyn kouluvuoden aikana, mikäli lapsella opinnot on opettajan mielestä siinä jamassa, että esim.viikon poissaolo ei tipauta lasta lopullisesti kartalta. Häät ja hautajaisetkin hyväksyn, mutta että parturi! Entäs sitten kasvohoito ja manikyyri?

Olen varmaan liian tiukkapipo, mutta sittenhän olen.

Tosin saksalaisomisteisen ruokakauppaketjun myymäläpäällikkö juuri kirjoitti siitä, että nuorten työntekijöiden pitäisi sitoutua kesätöihinsä. Jos työvuoro alkaa kahdeksalta, paikalla ollaan hyvissä ajoin eikä varttia yli kahdeksan. Kovin soveliasta ei myöskään ole kesätöiden alkaessa ilmoittaa, että olen sitten lomalla ne ja ne viikot ja iltavuoroja en sitten ainakaan tee. Jotenkin mulle tuli mieleen, että onkohan nämä nuoret käynyt kouluaikana parturissa? Just blame the parents!

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Juhlaviikonloppu

Lauantaina juhlittiin.

Ensin ylioppilasta. Tämä nuori herra palautti hetkeksi uskoni nuorempaan sukupolveen. Aktiivisen urheilun lisäksi hän suoritti lukion, yllätti myös äitinsä tällä suorituksellaan. Kysyttäessä tulevaisuuden suunnitelmista hän kertoi menevänsä maanantaina takaisin töihin. Olihan niitä suunnitelmia muitakin, kuten että toivottavasti heinäkuussa armeijaan. Ihan oikeasti hän sanoi toivottavasti. Sekä haaveina tulla luokanopettajaksi. 

Eräs toinen tuore ylioppilas kertoi saaneensa koko kesäksi töitä, mutta totesi siihen perään: "Irtisanon itseni kuukauden jälkeen, en tosiaan aio olla koko kesää töissä!". Eihän sitä tuossa iässä vielä tarvi olla tulevaisuus suunniteltuna, mutta hienoa, että löytyy vielä niitäkin joilla on selkeä päämäärä jo nuorena.

Tämä urheileva ylioppilas piti juhlissa myös liikuttavan puheen, jossa hän kertoi siitä arjestaan johon on tottunut. Eli tenttiviikko ja play-offit samaan aikaan, ajatukset on aina siirrettävä täysin siihen mitä on tekemässä. Minäkin herkistyin kun hän kiitti vanhempiaan kaikesta. En minä vaan ole ymmärtänyt pitää puheita ylioppilasjuhlissani.

Lauantain toiset juhlat järjestettiin yllätyksenä isälleni. Isä täytti tasavuosia, karkasi kyllä muille maille siksi aikaa ja kielsi muistamasta koko asiaa. Kuitenkin hän tuntui odottavan, että synttäreitä muistetaan, joten järjestimme sisareni kanssa yllätysjuhlat. Yllätys onnistui ja isä oli oikein onnellinen, että sitten kuitenkin muistettiin juhlia. Ota näistä sitten selvää, kun sanovat toista kuin tarkottavat.

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Huoleton Hulda

Kummasti helpottaa ikäkriisiä kun 18-vuotias siskontyttö lainasi minulta bilevaatteet. Hän tosin käytti sitä paitaa mekkona, kun minun mielestäni se on nimenomaan paita. Liian lyhyt mekoksi, mutta eipä se kai noin nuorella tytöllä haittaa. Mutta ei siis minun vaatekaappini sisältö ihan tähtiluokitusta saanut, vaikka täti olenkin.

Melko varmasti se olikin viimeinen kerta kun sen paitamekkoni näin, sillä tällä hetkellä tuo huoleton kesälomalainen on road-tripillä jossain päin Suomea. Melkein kateeksi käy moinen huolettomuus, vaikka tiedän, etten ihan yhtä huolettomasti osaisi enkä ole osannut nuorenakaan olla. Enää ei oikein voikaan olla. Mutta että viis veisaisi siitä, ettei ole työtä eikä asuntoa ja koulukin on pahasti kesken. Mutta hei, kivaa voi silti aina olla!

Nyt kun reilun viikon leikin täysi-ikäiselle huolettomalle huoltajaa, totesin ettei minusta ole siihen. Eihän aikuista tarvi huoltaa? Jotta tulisi kohdeltuna aikuisena, pitäisi myös käyttäytyä sen mukaisesti. Jos nyt jo unohdin oman käytökseni samassa iässä (joka oli toki vastuuntuntoisempaa), niin mitä sitten 10-vuoden päästä kun oma esikoinen tulee täysi-ikäiseksi. Vatsahaavahan siitä tulee jo tässä odotellessa.

Olin Huolettoman Huldan kanssa sopinut, että hän tulee meille kuuden jälkeen. Minun aikakäsityksessäni kello kuuden jälkeen on siinä kuuden ja seitsemän välimaastossa, ehkä jopa lähempänä kuutta kuin seitsemää. Kun sitten kahdeksan aikaan yritin neitiä tavoitella, hämmästys oli suuri, sillä hänhän oli luvannut tulla kuuden jälkeen. Niin onhan se kymmenen tai 12 myös kello kuuden jälkeen. Tyhmä minä!

lauantai 1. kesäkuuta 2013

Liikaa poreita

Vietettiin töissä virkistyspäivää. Tai siis iltaa. Mukana kymmenen miestä ja kaksi naista. Tietenkin saunomista ja ulkoporeammetta. Ei varsinaisesti tunnu virkistyneeltä.

Esimieheni, se toinen nainen, on kovasti bakteerikammoinen eikä tästä syystä tule lähellekään poreammetta. Itse en ollut koskaan sellaisessa poreillut, joten hieman poltteli. En vaan kehdannut sinne miesten keskelle lillumaan. Kun sitten miehet hävisi saunaan, rohkaistuin ja pulahdin altaaseen. Voi kuinka kivalta ne hierovat poreet tuntuikaan hartioissa ja selässä.

Miehet palasi saunasta, enkä kehdannutkaan nousta pois altaasta. Hierovat poreet ei tuntunutkaan enään niin rentouttavilta.

Nyt on sitten selkä kipeenä, kun se hemmetin poreamme möyhensi alaselkääni oikein urakalla ja turhan kauan.

Mikä siinäkin on, että naiset häpeilee aina, vaikka ei välttämättä syytä tähän olisi.  Mutta isovatsainenkin mies voi vaan todeta, että tällänen etureppu tässä on, ei haittaa yhtään.

PS.
Ei sovi alko mulle. Kaikkien näiden testikertojen jälkeen pitäisi jo tietää, että jo muutaman nauttiminen aiheuttaa isoon luuriin puhumista seuraavana aamuna.